Minäminä - korvanapit

Sen lisäksi että olen miettinyt maailmaa, olen koittanut miettiä itseäni - kuka minä olen.

Minä olen se joka kulkee nappikuulokkeet korvissa.

Mitä enemmän pyörittelen ajatusta, sitä enemmän tuo kertoo minusta. Ensinnäkin suljen itseäni ympärivöivästä maailmasta yhden aistin verran. Samalla se jollain tavalla myös aukaisee muita aisteja ja huomaan seuraavani enemmän katseellani ihmisiä, todennäköisesti juuri siksi että asetan itseni hieman enemmän ulkopuolelle - tarkkailijan luontaiseen asemaan. Kuulokkeet ovat nappimalliset myöskin syystä, ne eivät tuo häiriötä muille samallalailla kuin avomallisemmat kuulokkeet.

Jollain tasolla siis valitsen olla yksin muiden keskellä - tarkkailijana.

Valtapelejä

Yritin kirjoittaa aiheesta, mutta mitä enemmän aihetta ja omaa historiaani pohdin päädyn miettimään sitä kuinka aika kultaa muistot. Tosin ruoste ja kulta ovat kaukaa katsottuna toisinaan kovin saman näköisiä...

Voiko edes olla täysin tasa-arvoisia suhteita? Miten se lasketaan? Lasketaanko tasa-arvoisaksi suhteeksi se jos toisella on "valta" jossain asiassa ja toisella jossain toisessa? Entä jos joissain asioissa valta vaihtelee ihmisten välillä? Mitä koko valta edes on ihmissuhteessa?

Taas niin paljon kysymyksiä ja niin vähän vastauksia. Ehkä pitäisi mennä istumaan johonkin kuppilaan iltaa ja parantamaan maailmaa keskustelemalla suurista asioista ja illan muuttuessa myöhemmäksi todeta että on ratkaissut ihmiskunnan syviä kysymyksiä. Ja seuraavana aamuna ihmetellä kuinka hölmöjä sitä pähkäili.

Tai jos ei menisikään.