Peili vastaan valokuva

Oletteko huomanneet, tai oikeastaan uskon että olette, että kun katsoo valokuvaa itsestään, tuntuu kuin katsoisi vierasta ihmistä, itseään ei tunnista. Tai siis tunnistaa ehkäpä, mutta ei samalla tavalla kuin katsoisi peiliin. Tämä ei varmaan koske ihmisisiä, tai pitäisikö ihmisen sijasta käyttää sanaa selfie-pissis joka on tottunut näkemään itsestään valokuvia tusinan kerran päivässä.

Kysymys jolle ei ole vastausta onkin nyt siis se, että näkevätkö sinulle vieraat ihmiset sinut samalla lailla kuin sinä näet itsesi valokuvassa, mutta pärstääsi usein näkevät ihmiset samalla lailla kuin sinä näet itsesi peilistä?

Kuinka paljon tähän myös vaikuttaa se, kuinka paljon sinussa on katsovalle ihmiselle tuttuja piirteitä muista ihmisistä joita hän tuntee?`

Nimimerkki: tämä työviikko on ollut taas hivenen liian rasittava

Viihdeblogaaja, päivää

Kai tuolle on joku parempi termi, mutta pitää nyt jakaa tämäkin järkytys koska aihetta aikaisemmin sivusin: How I Met Your Mother loppui, mutta.... Ovat sitten menneet ja tehneet pilottijakson sarjasta How I Met Your Dad....

Kauhunsekaisin tuntein odottaen....

Tässäpä varsin tuntemattoman näköiset pääosien esittäjät. Ja kovasti ollaan trendikkäitä, on niin homoavioliitossa elävää isoveljeä, "sexy, flamboyant, energetic, party-girl BFF" sekä "sexy nerd"...

Voe poijat.

Facebooksyöpää!

Ja pienenä myönnytyksenä, pistänpä tänne toisenkin naamakirja-meemin, kun en sitä naamakirjaankaan voi laittaa ettei joku luule että en dissaisi kaikkia meemejä tasapuolisesti... :)

"Laita statukseesi 10 biisiä, jotka ovat jollain tavalla koskettaneet sinua. Älä mieti liikaa, biisien ei tarvitse olla suuria tai hienoja."

Ja oikeastaan heti neljä valittuani, voin todeta että näillä katetaan jo niin paljon suurta, hienoa ja sitä kuuluisaa tunnetilaa että turhapa sitä on enempää listata. Kaikista tulee mieleen niin paljon.

Smashing Pumpkins / Bullet with Butterfly Wings

Spandau Ballet / Through The Barricades

Johnny Cash / Hurt

Stam1na / Murtumispiste

Arkikuvahaaste

Arkikuvahaaste 1/5

Piti matkustella päämäärättömästi ja sormuskin jonnekin hukata.

Niin, no, tämän nimi olisi pitänyt olla "lisäksi minua risoo tyhmät facebook-meemit".

Eikä tämä varmaan aukea jos ei ole naama kirjassa.

Välillä vähän nyrpii arkiset asiat

Jos kymmenen ihmistä odottaa kymmenen minuuttia linja-autoa, mitä tapahtuu kun se vihdoin saapuu? Noh, jostain ilmestyy ninja-mummo joka kiilaa kaikki ja tunkeutuu ensimmäisenä autoon ja alkaa kaivamaan jostain käsilaukkunsa kätköistä kolikkokukkaroaan kadottaen kaikki ninjamaisen nopeat liikkeensä.

Metrollakaan ei ole helppoa, varsinkin on bonusta hypätä siihen linjan lähtöpisteestä. Saapuessasi asemalle voit luulla olevasi hieman onnekas jos metro seisookin asemalla odottamassa. Vaan se on turhaa. Se salakavala oranssi mötjäke on saattanut olla siitä 30 sekuntia, tai useamman minuutin ja ainoa indikaatio siitä että se on kohta lähdössä on äänimerkki jonka ainoa tarkoitus on lienee ilmoittaa "ähää, ette ehdi!". Tämä myös tarkoittaa sitä että liukuportaiden alapäässä olevat ihmiset juoksevat aina metrojunaan, aika usein vain huomatakseen että se seisoo siinä asemalla vielä useamman minuutin. Tietenkin jos sinne juoksee useampi ihminen, se ensimmäinen kokee itsensä niin helpottuneeksi ehtiessään sisään, että pysähtyy heti ovesta junaan päästyään, mikä aiheuttaa jännän aaltoliikeen niihin kymmeneen hänen takanaan tulevaan...

Sitten kun pääset ruokakauppaan, toteat sisään kävellessäsi että kävipä taas hyvä tuuri kun kassoilla ei ole ollenkaan jonoa. Kunnes sitten olet kasannut ostoksesi ja palaat kassoille huomataksesi että vain kaksi kassaa on auki ja molempien jonossa on noin viisikymmentä ihmistä. Noh, eipä se mitään, kun olet puolessavälissä jonoa, aukeaa lisää kassoja. Ja tottakai niiden jonoon rynnivät ne jotka ovat siellä jonon häntäpäässä jonottaneet noin 10 sekuntia ja ne jotka eivät vielä ole jonottaneet ollenkaan. Joten tiedät että nyt kun olet jo vartin jonottanut, on vielä vain toinen vartti odotettavissa.

Onko täydellinen niin täydellinen?

Iltasanomien jäänkova tutkiva journalismitiimi on tutkinut taasen ja tuloksena listannut millainen on täydellinen tyttöystävä. Testataanpa mitä mieltä olisin moisesta otuksesta:

168,87 cm pitkä ja painaa 61,38 kg.
Kuvittelen pitäväni paljon lyhyemmistä tytöistä, mutta kun miettii exien pituuksia, vaihtelua on ollut hyvinkin paljon. Painosta nyt ehkä sen verran että itse en valasryhmän perään kaihoisasti katso, päinvastoin kuin eräät jotka etsivät Moby Dickkejä (muhahaha...)

Vartalon tyyppi urheilullinen
Koska en itse mikään himourheilija ole, kovin urheilullinen tyyppi varmaan aiheuttaisi stressiä ja paineita sen suhteen että itsekin viihtyisi enemmän urheilemalla, ei jatkoon.

Luonne: sosiaalinen
Eiköhän tässäkin olisi parasta jos mentäisiin jossain keskimaastossa. Ylisosiaalisen ihmisen kanssa seurustelu olisi lähes kuin sinkkuna olo, tai ainakin itse koen että se helposti olisi enemmänkin friends with benefits -tyyppinen järjestely. Tosin pitäähän sitä omaa aikaa olla, joten aina yhdessä nyhjöittävä otuskin ajaisi varmaan ammattiavun tarpeeseen pian.

Palkka: 2000-2500
Kai se olisi kiva että se toinen olisi ainakin omillaan toimeen tuleva. Ketään jaksaisi elättämäänkään alkaa, mutta jos tässäkin mennään jossain keskimaastossa, kaikki on vain järjestelykysymyksiä, näin jos ajatellaan vaikka yhteistä taloutta, mutta silloin ei kai puhuta enää tyttöystävästä. Seurustelussa varmaan menot ja muut voi sovittaa niin että molemmilla on niihin varaa.

Asema: työntekijä
Sama kai kuin urheilussa. Joku yksityisyrittäjä joka elää 24/7 työasioissa olisi taas aika huihai. Työttömällä taas voisi olla jo liikaakin aikaa pyörittää mielessään jokaista sanottua lausetta ja niiden taivutusmuotoja...

Haluaa lapsia
Parempi olla haluamatta juuri nyt tai heti läheisessä tulevaisuudessa. Puolihuomaamattomasti huonoihin tai kestämättömiin perheisiin hankittuja lapsia on tässäkin maassa aivan liikaa.

Lihansyödä
Ai-van sa-ma. Osaan kokata myös kasvisherkkuja!

Harrastaa kuntosalilla käyntiä
Eikö tämä nyt mene tuonne urheilullisen kanssa samaan. Samat perusteet, eli rajansa kaikella.

Trendikäs
En lue naistenlehtiä, en tiedä mikä on trendikäs... Jos tämä tarkoittaa sitä että aina pitää olla uusimman muodin mukaiset korkokengät, ei jatkoon.

Asuu isossa kaupungissa omistusasunnossa
Ei niin mitään väliä.

Urheilullinen vartalo
Taasko? Really? Kolmas kerta samaa asiaa?

Siniset silmät
No kiva olisi jos olisi silmät, tai ainakin yksi. Värillä väliä.

Ruskeat hiukset
Haloo?!

Harrastaa seksiä 1-3 kertaa viikossa ja on innokas kokeilemaan uusia asioita petipuuhissa
Tämä menee nyt niin henkilökemioiden kohtaamiseen. Suhde voi olla onnellinen, oli seksiä minkä verran oli, kunhan molemmat kokevat sen sekä riittäväksi, ja samalla eivät koe että sitä pitäisi olla enemmän tai vähemmän kuin sitä oikeasti on.

Omistaa koiran
Jos omistaa kiva koiran, annan plussapisteitä! Jos omistaa luonnevikaisen tai tyhmän koiran, ei saa! :)

Ei polta
Olisihan se kiva omalta kannalta ettei, nyt kun itse sauhuaa vain sähkötupakkaa.

Ei ole tatuoitu
Saapas olla. Kunhan tässäkin on järki mukana. Olenhan toki itsekin.

Juo siideriä
Erittäin tärkeä ettei juo minun kaljoja ja jallujani! No ei, eipä taas niin mitään väliä.

Viettää mieluiten iltaa ystävien kanssa
En nyt oikein tajua tätäkään, mitä tämä tarkoittaa? Haluaa viettää välillä aikaa ystäviensä kanssa? Haluaa joskus viettää aikaa minun ja minun ystävieni kanssa? Ei halua viettää aikaa minun vaan ystäviensä kanssa? Ei halua olla kahdestaan? What?

Kannattaa HIFK:ta ja HJK:ta
Jos nyt fanaattisesti kannattaa jotain urheilujoukkuetta niin varmaan kannattaisi etsiä toinen samanlainen, ei jatkoon.

Suosikkiautomerkki on Audi
Tekisi mieli sanoa että jos omaa suosikkiautomerkin, niin se on jo niin paha virhe että ei jatkoon.

Katsoo Salattuja elämiä
Jos pitää istua joka päivä tiettyyn aikaan katsomassa jotain aivotonta saippuasarjaa, ei jatkoon. Ihan oikeasti hei.

Äänestää kokoomusta
Tästä kyllä tulee pitkä miinus.

Ei usko Jumalaan
Uskonasiat ovat jokaisen oma asia ja jos ei ole kiihko-mitään, aivan sama niin kauan kuin antaa muiden uskoa tai olla uskomatta mihin haluaa.

Ei kannata kuolemantuomiota eikä turkistarhausta tai Natoa
Aaaargh, ihan sama!

Kannattaa armomurhaa ja EU:ta
Tupla-aaaargh, aivan sama.

Kiukuttaa

Wikipedia:

Kiukuttelu on ihmisen vihan purkamista. Kiukuttelua voi tapahtua silloin jos joku ei saa tahtoaan läpi, tai jotain pahaa on tapahtunut. Kiukuttelu saattaa yleensä liittyä stressiin tai masentumiseen. Kiukuttelu ei ole sairaus eikä vamma, ja se voi ilmetä väkivaltana

Taitaa olla stressiä ja koska sitä on niin usein, jonkin asteen masennusta tilanteesta.

Ärsyttää itseään että antaa maailman stressata itseään. Miksi on kuitenkin niin hankalaa olla stressaamatta asioista joihin ei voi itse vaikuttaa. Ja miksi se aiheuttaa masennusta joka aiheuttaa sen ettei usko pystyvänsä vaikuttamaan stressin aiheuttaviin asiohin? Miksi on niin vaikeaa katkaista tämä itseään ruokkiva kierre?

Onko edes mitään järkeä olla kiukkuuntunut pidempään kuin muutaman ohimenevän hetken joiden jälkeen ottaa itseään niskasta kiinni ja tekee jotain asialle niin ettei kiukuta enää?

Saako ihminen kiukutella jos kiukuttaa? Miten kiukutellaan oikeaoppisesti?

Miten kiukuttelu hoidetaan parisuhteessa? Pitäisikö parisuhdeajokortti perua jos ihmistä kiukuttaa, ihan vain siksi että kypsät ihmiset eivät kiukuttele? Saako toiselle kiukutella? Pitäisikö sen toisen olla niin aikuinen ja kypsä, että tajuaa että hän ei ole kiukuttelun syy ja antaa kiukuttelun olla ja mennä? Pitäisikö kiukuttelijan ottaa itselleen pieni jäähy ja olla hetki kiukkuinensa omissa oloissaan ja pitäisikö sen toisen ihmisen ymmärtää tämä? Eikö näissä esimerkeissä sysätä epäreilusti pallo sille toiselle osapuolelle? Eikö se olisi kiukuttelijan vastuulla hoitaa tämä tilanne kunnialla, mutta kun kiukuttaa ei aina ole kaikkein järkevimmillään.

Kauheasti taas kysymyksiä, eikä ollenkaan vastauksia.

Ja kiukuttaakin vielä.

Mancrush

Sika tuolla toisaalla listasi mancrushinsa, joten jospa lyhyesti tekisi niin itsekin.

Tietenkin tähän alkuun muutama nainen että ei maine mene! (ei mitenkään järjestyksessä, kunhan muutama joka mieleen tuli)

Amber Heard

Ellen Page

Mila Kunis

Ja sitten niihin miehiin...

Charlie Hunnam

John Barrowman

Neil Patrick Harris

Voisi todeta että ei ehkä aivan niin heteronormeihin sopivia valintoja, mistäköhän sekin nyt taas johtuu. Vaikka en ole ikinä seksiä samaa sukupuolta olevan kanssa harrastanut, olen aina ollut sitä mieltä että olisi typerää väittää olevansa sataprosenttinen hetero, sillä mistä minä tiedän, jos jonain kauniina päivänä päässä jotkut palaset osuvat niihin kohtiin että tajuaa tähän saakka olleensa väärässä.

Lähtökohtaisesti nämäkin tulivat enemmän mieleen ensimmäisenä ei vain sen takia että ovat miellyttäviä silmälle, vaan heistä on tullut sellainen mielikuva, että heidän kanssa olisi mukava "hengata". Mietin ensin jotain muuta lähestymistapaa, mutta ne tuntuivat heti tyhmiltä. Tai pitäisikö sanoa tyhmemmiltä :)

En tiedä kuinka helppo bonustehtävä on: mikä yhdistää (ainakin) kahta naista ja kahta miestä näistä kuudesta...

Salaistakin salaisempi pahe

En ikinä tunnustaisi salaista pahettani julkisesti.

Se on niin likainen että sen ääneen sanomisen jälkeen pitäisi käydä pitkässä suihkussa puhdistautumassa.

Pidin oikeasti, hyvin paljon tv-sarjasta How I Met Your Mother (suomeksi Ensisilmäyksellä). Komedialla kuorrutettua jenkkihöttöä jossa oli kultainen sydän ja kaikessa teennäisyydessään se osui johonkin ja liikutti, minua.

Nyt sekin on sitten ohi, viimeiset jaksot nähty ja jostain piilosta iski kaiho asioihin, ihmisiin, jotka ovat poistuneet elämästä.

Mennyttä ei takaisin saa, en edes haluaisi, mutta joihinkin asioihin ja ihmisiin on määrittelemätön kaiho.

Varastettu internetistä - Miesten ja naisten ero

Let's say a guy named Fred is attracted to a woman named Martha. He asks her out to a movie; she accepts; they have a pretty good time. A few nights later he asks her out to dinner, and again they enjoy themselves. They continue to see each other regularly, and after a while neither one of them is seeing anybody else.

And then, one evening when they're driving home, a thought occurs to Martha, and, without really thinking, she says it aloud: "Do you realize that, as of tonight, we've been seeing each other for exactly six months?"

And then, there is silence in the car.

To Martha, it seems like a very loud silence. She thinks to herself: I wonder if it bothers him that I said that. Maybe he's been feeling confined by our relationship; maybe he thinks I'm trying to push him into some kind of obligation that he doesn't want, or isn't sure of.

And Fred is thinking: Gosh. Six months.

And Martha is thinking: But, hey, I'm not so sure I want this kind of relationship either. Sometimes I wish I had a little more space, so I'd have time to think about whether I really want us to keep going the way we are, moving steadily towards, I mean, where are we going? Are we just going to keep seeing each other at this level of intimacy? Are we heading toward marriage? Toward children? Toward a lifetime together? Am I ready for that level of commitment? Do I really even know this person?

And Fred is thinking: ...so that means it was...let's see...February when we started going out, which was right after I had the car at the dealer's, which means...lemme check the odometer...Whoa! I am way overdue for an oil change here.

And Martha is thinking: He's upset. I can see it on his face. Maybe I'm reading this completely wrong. Maybe he wants more from our relationship, more intimacy, more commitment; maybe he has sensed - even before I sensed it - that I was feeling some reservations. Yes, I bet that's it. That's why he's so reluctant to say anything about his own feelings. He's afraid of being rejected.

And Fred is thinking: And I'm gonna have them look at the transmission again. I don't care what those morons say, it's still not shifting right. And they better not try to blame it on the cold weather this time. What cold weather? It's 87 degrees out, and this thing is shifting like a garbage truck, and I paid those incompetent thieves $600.

And Martha is thinking: He's angry. And I don't blame him. I'd be angry, too. I feel so guilty, putting him through this, but I can't help the way I feel. I'm just not sure.

And Fred is thinking: They'll probably say it's only a 90-day warranty...scumballs.

And Martha is thinking: Maybe I'm just too idealistic, waiting for a knight to come riding up on his white horse, when I'm sitting right next to a perfectly good person, a person I enjoy being with, a person I truly do care about, a person who seems to truly care about me. A person who is in pain because of my self-centered, schoolgirl romantic fantasy.

And Fred is thinking: Warranty? They want a warranty? I'll give them a warranty. I'll take their warranty and stick it right up their...

"Fred," Martha says aloud.

"What?" says Fred, startled.

"Please don't torture yourself like this," she says, her eyes beginning to brim with tears. "Maybe I should never have...oh dear, I feel so..."(She breaks down, sobbing.)

"What?" says Fred.

"I'm such a fool," Martha sobs. "I mean, I know there's no knight. I really know that. It's silly. There's no knight, and there's no horse."

"There's no horse?" says Fred.

"You think I'm a fool, don't you?" Martha says.

"No!" says Fred, glad to finally know the correct answer.

"It's just that...it's that I...I need some time," Martha says.

(There is a 15-second pause while Fred, thinking as fast as he can, tries to come up with a safe response. Finally he comes up with one that he thinks might work.)

"Yes," he says. (Martha, deeply moved, touches his hand.)

"Oh, Fred, do you really feel that way?" she says.

"What way?" says Fred.

"That way about time," says Martha.

"Oh," says Fred. "Yes." (Martha turns to face him and gazes deeply into his eyes, causing him to become very nervous about what she might say next, especially if it involves a horse. At last she speaks.)

"Thank you, Fred," she says.

"Thank you," says Fred.

Then he takes her home, and she lies on her bed, a conflicted, tortured soul, and weeps until dawn, whereas when Fred gets back to his place, he opens a bag of Doritos, turns on the TV, and immediately becomes deeply involved in a rerun of a college basketball game between two South Dakota junior colleges that he has never heard of. A tiny voice in the far recesses of his mind tells him that something major was going on back there in the car, but he is pretty sure there is no way he would ever understand what, and so he figures it's better if he doesn't think about it.

The next day Martha will call her closest friend, or perhaps two of them, and they will talk about this situation for six straight hours. In painstaking detail, they will analyze everything she said and everything he said, going over it time and time again, exploring every word, expression, and gesture for nuances of meaning, considering every possible ramification.

They will continue to discuss this subject, off and on, for weeks, maybe months, never reaching any definite conclusions, but never getting bored with it either.

Meanwhile, Fred, while playing racquetball one day with a mutual friend of his and Martha's, will pause just before serving, frown, and say: "Norm, did Martha ever own a horse?"

And that's the difference between men and women.

Ei ihan niin aprillia