keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Bucket list 2015

Ihmisillä on tapana kuvitella syntyvänsä joka vuosi uudelleen. Tammikuussa parannetaan tapoja ja luvataan suuria uusia suuntia.

Niinpä mietin bucket-listaa vuodelle 2015 minäkin. Tosin tämä tuli nyt niin yllättäen että en keksinyt kuin kaksi kohtaa.

Ensimmäinen liittyy tietotaitoon, hieman ammattiin ja paljon osaamiseeni. Sattuneesta syystä en nyt sitä availe sen enempää, mutta ensimmäinen päätökseni olkoon keskittyä uuden oppimiseen tuon aihepiirin tiimoilta ensi vuoden aikana ja kehittyä siinä vähintäinkin rautaiseksi osaajaksi.

Toinen kohta on vaivannut nyt mieltäni viikon tai pari kasvanemassa määrin: taitaa olla aika kokeilla näitä parisuhdehärdellejä taas. Ehkä kuitenkin varovaisesti kepillä jäätä (no pun intended). Jos vain varovaisesti tähtäisi siihen että päinvastoin kuin tänä vuonna voisi kokeilla käydä ihka aidoilla treffeillä. Siitä voisi sitten katsoa olisiko aika kypsä ja kaipaanko oikeasti koko härdelliä.


Teemabiisi vuodelle 2015

Ennustaja korisi kurkustaan oktaaviääniä
Lotusasennossa vaunuletkan häntäpäässä
Pojan lakissa seteli hikisessä kädessä
Toisen viivoista povattiin eräpäivämääriä

”Tuo kolmisilmäinen kummajainen näkee kai enemmän kuin monet ikänään!”
Rukoillut oli poika kauan tapaavansa taikurin
Loihtimaan tulevaisuuskuviinsa raamit ja ryhdin
Uskon, tahdon tai kurin

Usko pois
Nait neidon rautahäistä meen takuuseen
Kesähautajaisissas vain horrokseen
Vain syntyäkses sydäntalveen uudelleen

Rakkauden rikkauksistas jalostat
Kuorit timantin Feenixin munasta
Seppelees punoo kuolema sulistaan

Niin poika kumarsi hypäten keinuvasta kärrystä
Vain itseään toteuttavan Ennustajan kyydistä
Huojuva letka loittoni soiden taa
Myös pojasta pakeni kauas nuoruus
Kapinan, kipinän vaihtuen vapinaan
Kunnes vanhana miehenä itse ennusti
Hän tulisi kaipaamaan lapsenuskoaan
Sängynlaidallaan

Usko pois
Kuka tahansa poika halutessaan on
Rautasorkka kuolematon
Tarinaltaan ajaton usko
Ennustus, pois kutsumus

Tanssi ja laula vaikka vain korvasi sois
Itseesi luota vaikkei järki sitä sois
Vaikkei sitä järkesi sois
Älä pelkää, usko pois



tiistai 23. joulukuuta 2014

Nostalgointi

Näin joulun ja loppuvuoden aikoihin on monella tapana kääntää katse menneeseen uuden alkamista odotellessa. Moni nostalgoi ja miettii kuinka ennen kaikki oli paremmin. Niitä hetkiä kun muistelee rakastaneensa ja kuinka oli rakastettu vaikka ei silloin sitä ollut tajunnut.

Ihmissuhteita jotka loppuivat, mutta näin etäisyyden päästä olivat ah niin ihania.

Minä teen päinvastoin.

Katselen ihmisiä joiden kanssa minulla on ollut suhde ja kauhistelen aidosti. Kuinka osa niistä on suoraan sanottuna rupsahtaneet ja muuttuneet ihmisiksi joita en enää edes tunnistaisi. Kuinka heillä nuorempana oli periaatteita ja tavoitteita ja kuinka ne nykyään ovat kadonneet. Joissain tapauksissa tuntuu niin hupaisalta kuinka joidenkin ihmisten kanssa joutui aikoinaan vääntämään nimenoaan näkökantojen erosta joihinkin asioihin ja jotka nyt ovat heittäneet nuo näkökannat elämästään vaikka ne silloin olivat elämää tärkeämpiä.

Lisäksi yllättävän monen jaloissa pyörii jälkikasvua. Ihan aidosti kauhistun jos olisin hankkinut jonkun heistä kanssa itse jälkikasvua. Se olisi luonnollisesti varmaan suurin asia elämässäni, mutta olisinko itse kasvanut toiseen suuntaan ja vieläkö pystyisin rakastamaan jotakuta entisistäni?

Ehkä olisin kasvanut samaan suuntaan ja olisin ihan onnellinen nyt. Toisaalta tässä todellisuudessa olen täysin tyytyväinen nykytilanteeseeni, yksin.

Silti yllätin itseni pari viikkoa sitten. Siihen ei tarvittu kuin vastaan kävelevä naisihminen. Vaikka en koe olevani ja kivenkovaan väitän etten ole pinnallinen pelkkä ohimenevä hetki sai elämäni sekaisin useammaksi päiväksi.

Mieleeni paloi tuo näky ja täysin käsittämätön tunnevyöry paloi liekkimerenä sisälläni. En edes pystynyt käsittelemään kaikkia tunteita sisälläni. Siellä roviona paloi ihastusta, hoivaviettiä ja puhdasta lihallista himoa varmaan tusinan muun tunteen kanssa.

Oliko se todellakin yksi tuntematon henkilö joka ehkä muistutti joitain muita henkilöitä joita kohtaan minulla on ollut jotain tunteita joka laukaisi patoutuneet tunteet, vai olivatko nuo kaikki tunteet käyttämättöminä patoutuneet sisälläni ja tuo hetki vain sain padot kaatumaan niiden määrän alla?

Ja nytkin piti vain todeta että olen onnellinen että en ollut onnellinen ja mieleni karkaa jonnekin tuntemattomille teille ja mietin kaipaanko silti jotain mitä en tunnusta kaipaavani.



torstai 18. joulukuuta 2014

Muistutukseksi

Moni asia riippuu niin paljon omasta fiiliksestä ja asenteesta:



vrt.




edit: meinasin unohtaa tämän!



keskiviikko 26. marraskuuta 2014

En tahdo



Naamakirjassa sain kutsun oheiseen ryhmään. En liittynyt.

Mielestäni tämä on hyvä esimerkki syistä miksi olemme kansana huonossa paikassa. Talous on retuperällä. Hyvävelikerhot ajavat omaa asiaansa kansan kustannuksella. Rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät. Suomessa on paljon huonosti voivia isoja kansan osia.

Kaikki tämä tasa-arvoisen avioliiton takia?

No ei. Vaan siksi että ihmiset sokaistuvat yksityiskohtiin. Kannatan vähintäin sataprosenttisesti samoja oikeuksia kaikille riippumatta asioista kuten seksuaalinen suuntautuminen.

Mutta.

Eduskuntavaaleissa valitaan eduskunta neljäksi vuodeksi. Samalla myös vaalien tulos määrittelee mitkä puolueet hallituksessa valtaa pitävät. Tasa-arvoisen avioliiton kysymys, vaikka tärkeä onkin, on vain yksi pieni asia lukemattomien tärkeiden asioiden joukossa.

Toivottavasti kukaan ei oikeasti ole niin tyhmä että äänestäisi yhden asian perusteella jotain ehdokasta tai puoluetta.

Ja samalla tiedostan että lauseen "toivottavasti kukaan ei oikeasti ole niin tyhmä" jälkeen aina tulee: "kyllä vain on".



torstai 20. marraskuuta 2014

Mikä on parisuhteessa tärkeintä


Kaikki tuntuvat tietävän mitkä asiat ovat parisuhteessa tärkeimpiä. Samaan aikaan kukaan ei tunnu tietävän mitkä asiat ovat oikeasti parisuhteessa tärkeimpiä. Teoriani mukaan tämä johtuu siitä että jokainen parisuhde on erilainen. Jotkut asiat ovat joissain parisuhteissa niin luonnollisia, että niiden tärkeyttä ei tajua niinkauan kuin asiat rullaavat ilman erityisempää keskittymistä juuri niihin asioihin. Usein jopa liika analysointi saattaa aiheuttaa säröä juuri siksi että nämä ikäänkuin näkymättömät asiat muuttuvat näkyviksi.

Silti aion nyt tökkäistä ampiaispesää ja kertoa (taas) alustavan teoriani siitä mikä on oikeasti tärkeintä parisuhteessa.

Tärkeintä on ajatella samalla aallonpituudella.

Tämä koskee niin parisuhdetta kuin muitakin ihmissuhteita. Jokainen on varmaankin huomannut kuinka joidenkin kanssa joutuu vääntämään rautalankaa ja/tai selittämään sanomisiaan tarkemmin että ne menevät vastaanottajalle ymmärrettynä.

Jos kaksi ihmistä on samalla aallonpituudella, ei aina edes tarvitse kuin aloittaa lause ja vastaanottaja jo ymmärtää mitä olet aikeissa selittää. Syntyy tupu-hupu-ilmiö jolloinka toinen voi lopettaa toisen aloittaman lauseen.

Kun tämä laajenee ajatusten tasolle, on ihmisen helppo olla, eikä energiaa huku siihen että jokainen asia pitää diskuteerata tai selvitellä muuten juurtajaksain.

Epäilen vahvasti että moni tiedostamatta etsii juuri tätä ominaisuutta vastapuoleltaan. Yleensä kuitenkin löytymisen estää asian tiedostamattomuus. Ihmiset tapaavat ympyröissä joissa heillä on jonkinlainen kuori tai rooli joka estää tämän yhteyden syntymisen. Jotta yhteys, siirtyminen samalle allonpituudelle syntyisi, vaaditaan suojien katoamista ja hienovaraista säätymistä. Joskus jopa voi käydä niin että vaikka samalle taajudelle päätyykin, se on vain väkinäisesti omasta taajuudesta luopumista ja toinen alitaajuisesti kokee jossain vaiheessa itselleen väärällä taajudella olemisen liian työlääksi.

Bonusajatuksena tarjoilen väitteen että meillä on toinen nimi sille kun tapaat henkilön joka jo valmiiksi on säätynyt samalle taajuudelle kanssasi: rakkautta ensi silmäyksellä. Se että kaikki eivät joko usko tai oikeasti koe tätä voi johtua siitä että heillä itsellään on niin kovat taajuushäiritsimet, kuoret, että kukaan ei pääsee suoraan samalle taajuudelle.




perjantai 14. marraskuuta 2014

Mancrush revisited - without men


Nyt on ihan pakko päivittää tuota aikaisempaa listaa.... Eli unohdetaan kaikki aikaisemmat ja korvataan ne näillä kahdella näin joulunkin lähestyessä lahjalistaa ajatellessa.


Olivia Munn


Vielä tovi sitten luulin että Olivia Munn on "se ihan hotti standardi babe leffoissa". Noh, sitten törmäsin esimerkiksi tähän youtube-kanavaan ja tähän kirjaan. On se vain kumma miten mielipide muuttui kun rupesi arvostamaan ihmisen mielipiteitä, luonnetta ja huumorintajua.


Analeigh Tipton


Ja täysin eri tarina. En tiedä henkilöstä paljoakaan. Yksikään näkemäni haastattelu tai roolisuoritus ei ole herätellyt mitään tunteita.
Mutta. Näin elokuvan Two Night Stand. Elokuva itsessään on typerää hömppää eikä siinä ole juuri mitään hyvää, paitsi Tipton. Voisikin oikeastaan sanoa että ihastuin roolihahmoon Meganiin, enkä Analeightiin. Ihan käsittämättömät kicksit jostain elokuvassa olevasta hahmosta. 

maanantai 10. marraskuuta 2014

Tissit

Meinasin kirjoittaa tisseistä, mutta mitä pitemmälle kirjoitus eteni, sitä tyhmemmältä niistä kirjoittaminen alkoi tuntumaan. Joten pistänpä tähän vain pari linkkiä joihin ajattelin tukeutua:

Tutkimus täydellisistä rinnoista (kuvineen!)

Keira Knightleyn rinnat

Motivaation kirjoittaa aiheesta kuitenkin laukaisi(!) IltaSanomien juttu josta lainaus tässä:

"3-vuotiaan tyttäreni logiikkaa rintojen koon vaikutuksesta elämään: Meillä oli aamulla kiire töihin ja hoitoon, mutta sanoin tyttärelleni, että juon äkkiä kupin kahvia, niin lähdetään sitten. Tyttö oli hetken hiljaa ja tuumi sitten: 'Niin, aikuiset saa juoda kahvia kun niillä on niin isot tissitkin.'"

Lopuksi vain totean että tissit ovat melkein aika kiva juttu, muistaakseni.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Rakkaus ei riitä

Tänään löytyi taas helmiä internetistä: Mark Mansonin kirjoitus Love is not enough.

Koska uskon että tämän postauksen lukee noin kolme ihmistä ja teistä kaikki osaavat englantia ihan tarpeeksi hyvin, jätän nyt tekstin kommentoimisen siihen että totean vain että onpa taas lätkäisty fiksua asiaa nettiin, helmiä sioille.

Pari täkyä joiden tarkoitus on viimeistään saada kaikki kolme klikkaamaan yltä sivu auki ja kuluttamaan muutama minuutti lukemiseen:

In our culture, many of us idealize love. We see it as some lofty cure-all for all of life’s problems. Our movies and our stories and our history all celebrate it as life’s ultimate goal, the final solution for all of our pain and struggle. And because we idealize love, we overestimate it. As a result, our relationships pay a price.

1. Love does not equal compatibility
2. Love does not solve your relationship problems
3. Love is not always worth sacrificing yourself

Would you tolerate your partner’s negative behaviors in your best friend?

Remember this: The only way you can fully enjoy the love in your life is to choose to make something else more important in your life than love.

Because you need more in life than love. Love is great. Love is necessary. Love is beautiful. But love is not enough.


edit: meinasin unohtaa melkein aiheeseen liittyvän youtuben!





torstai 6. marraskuuta 2014

Naiset ja miehet

Toisinaan sitä törmää johonkin täysin tyhjentävästi jonkun asian selittävään esitykseen, kuten tämä.

Kannattaa katsoa loppuun asti.


Edit: ja yllätyksellisesti alkuperäinen on ilmeisesti tämä video !!

perjantai 31. lokakuuta 2014

Tasa-arvoa kaikille tasapuolisesti?

Miesten ja naisten tuloeroista puhutaan aina tasaisin väliajoin. Tänään Uusi Suomi uutisoi, että tänään on "Naisten palkkapäivä", mikä tarkoittaa että ”Naiset tekevät tästä päivästä eteenpäin loppuvuoden töitä ilman palkkaa”.

Tämä keskustelu on aina kummastuttanut minua kovin monella tapaa. Esimerkiksi vuonna 2010 otsikoissa oli että koulutetuilla miehillä ja naisilla on suurimmat tuloerot. Vuosi sitten taas kerrottiin että suurimmat erot ovat lapsiperheissä.

Usein näkee väitteitä myös siitä että mitään tuloeroja ei ole olemassakaan vaan se on tilastoharhaa johtuen siitä että tilastoissa tilastoidaan kokonaisansioita ja miehet vain tekevät enemmän työtunteja.

Oli miten oli, mielestäni pitäisi olla päivänselvää että samaa työtä samalla tuottavuudella tekevien pitäisi saada siitä samaa palkkaa.

Minä en työhistoriani aikana ole kertaakaan ollut työpaikassa jossa palkka määriytyisi sukupuolen mukaan. Sen sijaan harvemmassa paikassa olisi toteutunut se että samaa työtä samalla tuottavuudella tekevät olisivat saaneet samaa palkkaa. Enemmän palkkaa yleensä on saanut se joka käyttää enemmän aikaa pomojen mielistelyyn ja oman tärkeyden korostamiseen kuin työnsä tekoon ja kehittämiseen.

Miksi tästä ei pidetä yhtä paljon meteliä kuin sukupuolten palkkatasa-arvosta?



perjantai 10. lokakuuta 2014

Kesän loppu

Alkaa sitten tämä kesä(loma) vihdoin loppumaan minultakin ja ensi viikolla paluu taas arkirytmiin. Ensimmäistä kertaa miesmuistiin suljin aivan kaiken tekemisen työasioihin ja yritin vain olla stressaamatta yhtään mistään. Sopi erittäin hyvin tähän vaiheeseen ja sitä tuntee olevansa osittain kuin uudelleensyntynyt kun muistelee kuinka paljon sitä jo oli loman tarpeessa kuukkausi sitten.


Harmi vain ettei täällä kotisuomessa ikkunan ulkopuolella ole tämä näköala josta pääsi tuolla etelämmässä nauttimaan.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Olet pahin

Mainitsenpa vain että nyt kun How I Met Your Mother on siirtynyt historiaan, sen paikan on ottanut Youre The Worst. Aivan tolkuttoman addiktoiva uusi ihmissuhdekomedia. Voi tosin olla että näen tuossa dysfynkionaalisessa itsensä kieltävässä ihmissuhteessa paljon tuttuja elementtejä...




Traileri antaa kyllä vähän huonon kuvan sarjasta, mutta en löytänyt parempaakaan...

torstai 4. syyskuuta 2014

Mikä on oikeasti tärkeää?

Mieleeni tuli teoria jolla voidaan selvittää mikä kullekin on oikeasti tärkeää; esitä itsellesi väittämä "Huono [asia] on parempi kuin ei [asiaa] ollenkaan.

Esimerkiksi melkein meille kaikille väittämät "huono ravinto on parempi kuin ei ravintoa ollenkaan", "huono asuinpaikka on parempi kuin ei ravintoa ollenkaan".

Osa väittämistä jakanee ihmisiä kuten "huono seksi on parempaa kuin ei seksiä ollenkaan" joka esimerkiksi omasta mielestäni ei pidä paikkaansa, kuten esimerkiksi "huonot ystävät ovat parempi kuin ei ystäviä ollenkaan".

Kannattaisiko pienen ihmisen panostaa ensin näihin tällä teorialla tärkeiksi havattuihin asioihin ja sen jälkeen vasta niihin jotka ovat "kivoja", mutta eivät läpäise testiä?


maanantai 25. elokuuta 2014

torstai 21. elokuuta 2014

Teräsmies ja musta nyt vaan tuntuu siltä

Miksi Teräsmiehen nimi Teräsmies, tai Superman in iiingliiish eikä Just-ja-just-mies?

En nyt kyseenalaista miehuutta koska ne trikoot. Mutta oletteko huomanneet että Teräsmies pelastaa ihmisiä aina just-ja-just viimeisellä mahdollisella hetkellä eikä hetkeäkään aikaisemmin? Tai että Teräsmies jaksaa just-ja-just nostaa vaikka tuhannen kilon painon tai valtamerilaivan? Ei ihme että Teris on sinkku, voi hieman painaa kun joku naikkonen pyytää Teristä tekemään jotain ja Teris tekee sen sitten just-ja-just viimeisellä hetkellä ennenkuin naikkosen aivot räjähtävät ja sen jälkeen huohahtaa kuinka just-ja-just jaksoi viedä roskat ulos.

Niin, tällaista mä vaan täällä oon miettinyt.

Lisäksi annan erään maailman tärkeimmistä parisuhdevinkeistä: Jos seurustelukumppanisi sanoo "musta nyt vaan tuntuu siltä" puhuessaan jostain tärkeämmästä asiasta kuin jäätelön mausta, jätä se sika heti jos hän ei kykene tai halua avata miksi se nyt siltä tuntuu.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Tasa-arvoa suomessa

Viime viikolla uutisoitiin kuinka suomalaisnainen syrji Suomessa asuvaa amerikkalaista naista asunnonvuokrauksessa ja tuomittiin korvauksiin koska onhan se nyt vain väärin syrjiä jotakuta etnisen taustan perusteella.

Tänään oli uutinen punavuorelaisen huoneen vuokran takia. Asia mikä pisti silmään itse ilmoituksessa oli, ei niin harvinainen tarkennus että vuokralaiseksi käy vain nainen.

Eli kansallisuuden vuoksi ei saa syrjiä, mutta sukupuolen tai kielitaidon, kuten ensimmäisestä uutisesta selviää, saa syrjiä. Suomalaisella vuokraajalla pitää toki olla luottotiedot kunnossa, mutta ulkomaalaiselta ei moista edes yleensä voi tarkastaa.

Kuka näitä lakeja oikein säätää?

Naismainen macho

Tänään törmäsin uutiseen jossa kerrottiin: "Suomalaiset naiset suosivat naisellisempia miehiä kuin naiset muualla maailmassa, selviää kansainvälisen tutkijaryhmän tuoreesta tutkimuksesta."

Pari viikkoa sitten taas uutisoitiin jotta: "
Näistä maista löytyy perinteisiä miehiä, hieman machojakin, mikä miellyttää osaa naisista."

Nyt jos ohitetaan se että ensimmäinen uutinen puhuu selkeästi naisten enemmistöstä ja jälkimmäinen osasta, niin pääsee uutisoinnin tasoon joka varmaan hämmentää keskipitkässä juoksussa ja pidemmässä toivottavasti saa ihmiset "arvostamaan" näitä uutisia juuri niin paljon kuin niitä pitääkin.




tiistai 19. elokuuta 2014

Pieniä, mutta sekavia pohdintoja

Kun nainen näkee nuorenparin lastenvaunujen kanssa hän kokee kateutta ja katkeruutta siitä että hänellä ei ole parisuhdetta ja pientä lasta. Kun mies näkee nuorenparin lastenvaunujen kanssa hän miettii että nuokin ovat harrastaneet seksiä.

Mieleeni tuli eräänä päivänä paras kysymys mitä voi mahdolliselta kumppanilta kysyä. Päädyin siihen että se olisi; "mistä mallisi parisuhteeseen on kotoisin?"

Vääriä vastauksia ovat sellaiset jotka viittaavat saippuasarjoihin, elokuviin, kirjoihin tai epämääräisiin vieraisiin ihmisiin.

Oikea vastaus olisi jos se viittaa vaikka isovanhempiin jotka ovat olleet naimisissa nuoruudestaan ja yhä arvostavat ja rakastavat toisiaan.

Vaan kukapa edes vahingossa vastaisi tuollaiseen kysymykseen rehellisesti. Kuka edes on pohtinut asiaa omalta kohdaltaan ja rehellisesti on itselleen vastauksen avannut?



tiistai 12. elokuuta 2014

lauantai 2. elokuuta 2014

Koska on kesä...

Eikä jaksa kirjoittaa mitään koska on taas mentävä eikä istuttava koneella.


torstai 17. heinäkuuta 2014

MM-kisojen paras pelaaja ja joukkue

Aika unohtaa Messit, Müllerit ja Neymarit. Kisojen paras pelaaja on Mesut Özil joka lahjoittanut suuria summia hyväntekeväisyyteen, esim. Iltalehden juttu aiheesta.

Toki Iltalehti on kuutamolla uutisen osassa jossa väitetään että Özil olisi lahjoittanut myös Gazan kriisin uhreille rahaa kuten esimerkiksi tästä selviää.

Mutta... Eipä sekään vielä mitään sillä Algerian joukkue on kantanut vielä suuremman rahasumman Gazan uhreille, uutinen täällä.

Minor sivuaskel-ajatus: Miksi näistä uutisoidessa ei mainita että sekä Mezut, että 99% prosenttia Algerialaisista ovat muslimeja. Kuitenkin jokaisessa väkivaltaisessa uutisessa johon muslimit jotenkin liittyvät, asia muistetaan mainita?

tiistai 15. heinäkuuta 2014

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Tunnustus vai tunnistus

Kaikkeen sitä törmää... Wait But Why on uusi suosikkisivustoni. Paljon erinomaisia kirjoituksia jotka pistävät miettimään elämän pieniä ja isoja asioita.

Mutta.

En oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa tälle, yksi kirjoituksista on "10 Types of 30-Yea-Old-Single-Guys".

Lukiessani listaa nyökyttelin itselleni kohdassa "6) The Normal Guy Who Just Hasn’t Met The Right Girl Yet And He Really Wishes People Would Stop Looking At Him With Those Pitying Eyes".

Kunnes pääsin listan loppuun ja luin kohdan "10) The Guy Who Has Just Fully Quit At This Point".

Niin, niinhän se kuitenkin on, mitäs sitä räpistelemään.


lauantai 5. heinäkuuta 2014

Ihan hyvät kisat oli

Oli ihan kivat futiksen MM-kisat, sääli että loppuivat lyhyeen koska Neymar ja Kolumbia ovat ulkona. Nyt tarvitsee vain odotella 90 minuuttia pari kertaa kunnes Saksa voidaan julistaa voittajaksi.

Kyllä Gary Lineker tiesi: "Football is a simple game. Twenty-two men chase a ball for 90 minutes and at the end, the Germans always win."

maanantai 16. kesäkuuta 2014

torstai 12. kesäkuuta 2014

Potkista vaan


Vuoden 2022 jalkapallon World Cup on annettu Qatarin pidettäväksi. Kiva maa.

Qatar on tunnettu muunmuassa siitä että ulkomaalaistyöläisiä kohdellaan kuin orjia joten ei ehkä ole täysin yllätys että jo tässä vaiheessa World Cupiin liittyvissä rakennustöissä on kuollut 1200 työläistä. Ja kisoihin on vielä kymmenen vuotta. Tähän tilanteeseen ollaan päästy tietenkin lahjomalla sopivia päättäjiä.

Brasiliassa alkavissa kisoissa juhlitaan muunmuassa lapsiprostituootiolla ja tavallinen kansa ei ole varsinaisesti ollut kovin tyytyväinen siihen miten paljon valtion varoja nämä kisat vievät.

Että olkaa nyt sitten iloisia katsellessanne kun miljoonia ja miljoonia ansaitsevat pallonpotkijat juoksentelevat nahkakuulan perässä. Onko tämä sen arvoista?

[post scriptum: Kirjoittaja pitää jalkapallo kuningaspelinä ja aikoo silti katsoa brasilian kisojen matseja paljon enemmän kuin esim jääkiekon mm-kisojen pelejä. Lisäksi kirjoittaja kannustaa kaikkia keskikastin maita ja toivoo jonkun yllätysmaan menestyvän paremmin kuin "suurten jalkapallomaitten". Samalla kirjoittaja kiroaa alimpaan helvettiin sekä portugalilaistyyliset filmaajat ja italialaistyylisen tylsän vauhdittoman puolustusjalkapallon]

tiistai 10. kesäkuuta 2014

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Suunnitelmallisuus ja odotukset

Olen huomannut viimeaikoina, että jos teen mielessäni suunnitelmia tyyliin "kun pääsen tänään kotiin täältä, teen sitä ja tätä", tai "tänä viikonloppuna teen tuota ja sitä", se yleensä tarkoittaa että teen jotain aivan muuta. Sinkkuelämän vapauksia on tietenkin tehdä juuri sitä mitä sillä hetkellä tekee mieli sen sijaan että noudattaisi jotain suunnitelmia.

Sitten kun mietin taaksepäin, aikaa kun elin avoliitossa, muistan että yksi asioista jotka olivat raivostuttavimpia, oli että oli yhteisiä suunnittelmia, mutta ne muuttuivat lennossa ja kun oli jotain suunniteltu, ei kuitenkaan menty niiden suunnitelmien mukaan.

Jossain vaiheessa tiedostin, että olin alkanut tekemään oletuksia joistain asioista ja siitä miten ne menisivät ja koin ahdistusta siitä että todellisuudessa ne aina menivätkin jollain muulla tapaa. Olin varmaan liiankin usein hankala ja huonolla tuulella ennenkuin itse tiedostin tämän asian ja tietoisesti aloin välttämään tekemästä mitään oletuksia. Tämä tosin kostautui sillä, että en usein edes tehnyt mitään suunnitelmia etukäteen.

Yksi suurimmista muutoksista sinkkuuden ja "vakavan" suhteen välillä onkin juuri tämä vapaus valita lennnosta tuntuuko joku suunnitelma hyvältä ja haluaako sitä noudattaa. Jos, ja tämä on tällähetkellä iso jos, edes suunnittelisin hakeutumista parisuhteeseen, olisiko siis parempi alkaa nyt totuttelemaan siihen että noudattaa omiakin suunnitelmia ajankäytön suhteen, vaikka melko usein oikeasti tekisi mieli niistä poiketakin?

Melko teoreettinen kysymys tosin ihmiseltä joka ei lähitulevaisuudessa koe vakavan parisuhteen uhkaa ajankohtaiseksi, mutta onhan se niinkin, että salama näissä asioissa voi iskeä kirkkaaltakin taivaalta, ja silloin kannattaisi tunteiden mukana olla järkikin. Elämä kun ei ole romanttista saippuaoopperaa.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Viikon vinkki

Huomaako kukaan enää uutisoinnissa näitä uutisia, esimerkiksi; "Elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet tuplasti muihin EU-maihin verrattuna.", Karmaiseva hintamuutos kauppojen hyllyillä ja S-etukortilla ja K-plussakortilla on kääntöpuolensa.

Suomessa siis kaikki kaupan tasot sekä veroittaja pitävät huolen siitä että ruoka olisi maksimaalisen hintaista ja että niistä saatava kate on mahdollisimman korkea. Oikeastaan tälle faktalle ei oikein enää jaksa paljoa muuta tehdä kuin kohottaa olkiaan ja valittava mahdollisimman usein saksan lahja suomalaisille: Lidl.

 Mutta nyt kuitenkin siihen vinkkiin. Lähiruoka ei välttämättä ole aina halvinta, mutta sitä mahdollisuuksien mukaan suosimalla päästään ainakin ohittamaan keskusliikkeiden ahneuskoneisto ja yleensä laatu on korkeinta mahdollista. Nyt edes paikallisten elintarvikeyritysten ja lähiruokaa myyvien paikkojen löytäminen ei ole vaikeaa, kiitos Aitojamakuja.fi -sivuston.

 Suosittelen lämpimästi!

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Tiedän mitä tein tänä kesänä


Ja tähän ei taas voi kommentoida kuin:



Ooops.

lauantai 31. toukokuuta 2014

Lyhyt sananen feminismistä

Lyhyempi versio: nyt jumalauta!

Vähän pidempi versio:
Tänään avatessani naamakirjan sain silmilleni jotakuinkin suoraa huutoa feminismin ja tasa-arvon puolesta sekä siitä kuinka sitä juuri nyt tarvitaan mahdollisimman paljon. Syynä uutinen intiasta jossa miesjoukko oli raiskannut ja tappanut kaksi teini-ikäistä tyttöä.

Ensimmäinen reaktio oli tietenkin kuvotus siitä että jotain tällaista voi tapahtua nykymaailmassa. Sen jälkeen minua jo alkoikin ärsyttää kuinka tuollainen käyttätyminen saa aikaan feminismin ja tasa-arvon huutelemista. Minä nyt varmaan olen miehenä tähän syyllinen? Kaikki miehet ovat raiskaajia ja murhaajia?

Feminismi ja tasa-arvo ovat hyviä asioita, mutta näillä huutelijoilla nyt viiraa kyllä päässä eikä heitä kiinnosta edes lukea mitä intiassa tapahtui. Nimittäin kyse oli intian kastijärjestelmästä josta on virallisesti jo luovuttu, mutta joka ainakin joissain osissa intiaa elää ja voi hyvin, valitettavasti. Uhrit siis kuuluivat alinpaan "kastittomaan" kastiin.

Jos haluatte ajaa hyviä asioita, pitäkää ajamisenne järkevänä tai teette ajamillenne asioilla pahasti hallaa. Esimerkiksi kaikkien pitäisi mielestäni saada tasa-arvoisesti mahdollisuuksia tässä maailmassa, sekä esimerkiksi samasta työstä saman verran töitä tekemällä samaa palkkaa, huolimatta esimerkiksi sukupuolesta. Sitten on näitä ylilyöntejä kuten että joissain johtoportaissa pitäisi olla yhtä paljon naisia ja miehiä, riippumatta siitä mikä näiden henkilöiden pätevyys asemaan on...

Olisin varmaan aiheuttanut paljon pahennusta kommentoimalla tuota kirjoittelua, mutta "onneksi" minut ja muut pelasti että tuo näkyi seinälläni vain koska eräs ystäväni oli siihen jotain kommentoinut, enkä tuntenut pahimpia kirjoittelijoita.

ps. mielipidettäni saa ja pitääkin haukkua jos on jollain lailla eri mieltä, antaa palaa! :)


keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Menovinkkejä loppuvuodelle

8.8.2014 Flow festarit
Esiintymässä varsinkin etelä-afrikkalainen sekopää-yhtye Die Antwoord. Varsinkin yhtyeen videot saavat kulmakarvat kohoamaan ja miettimään vielä minuuttien jälkeenkin "mitä minä oikein juuri katsoin?" 
Lisäksi esiintymässä ainakin Outkast joka voisi olla mielenkiintoinen.



9.11.2014 Jimmy Carr kulttuuritalolla
Ei vain mustaa, suorastaan synkkää, hyvän maun toisella puolella niin vankasti että ei voi olla naurattamatta. Ehkäpä tämän päivän stand up koomikoista paras. Negatiivista: tämän jälkeen hävettää katsoa suomalaisia koomikoita.


(Nämä siis suurimmaksi osaksi muistutukseksi itselleni :P )

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Jätänpä vain tämän tähän




Pisti yllättäen ajattelemaan. Ajatus toki laajemmin, sanan fat voi korvata monella muulla.

Jos ei ole kovin heikkohermoinen, jälkipalaksi voi katsoa tämän videon jonka jättäjä ampui videon tekemisen jälkeen ainakin kuusi ja haavoitti useita muita. 

Maailma on välillä nerokas, oivaltava, mutta oikeassa maailmassa on monenmoisia, joskus todella vinksahtaneita ihmisiä. Täysin sataprosenttisesti ei voi vain kohottaa olkiaan ja todeta että jotkut ihmiset ovat epäkelpoja. Meidän luomamme maailma on heistä sellaisia tehnyt.

torstai 22. toukokuuta 2014

Tapahtumahorisontissa

Yleensä kuvittelen tietäväni keskivertoa enemmän siitä mitä pääni sisällä tapahtuu. Lähinnä siksi että olen pyrkinyt analysoimaan tunteitani ja ajatuksiani sen sijaan että olisin lampaan lailla mennyt sen mukaan mitä minulta odotetaan tai mitä eri medioista meille myydään. Samalla myös yritän edes välillä haastaa itseäni ja toimintatapojani kyseenalaistamalla niitä ja etsimällä syitä sille miksi jokin on niin kuin se on.

Silti jotkut asiat vain omat jotain maagista kemiaa. Eilen esimerkiksi kotiin päin ruuhka-bussissa istuessa oli olo kuin mustan aukon laidalla. Kaikki siksi että siinä vieressä istui tuntematon naisihminen joka jollain käsittämättömällä tavalla oli äärimmäisen puoleensavetävä.

Ainoa ongelma tässä oli että en oikein ole varma miksi. Samalla kun yritin pidätellä itseäni paikoillani ja sydäntäni sen verran aisoissa ettei se iske rintakehästä ulos, pohdin miksi juuri tuo naisihminen sai aikaan niin vahvan tunnereaktion. Ehkä se oli punainen tukka, kaikinpuolin miellyttävä olemus, pieni hymyn vilahdus?

perjantai 16. toukokuuta 2014

Kevät ja kesäkissat

Tai oikeastaan kai tämä jo rupeaa kesän alkua olemaan. Ylipäätänsä kuvittelen olevani fiksu ja hyväkäytöksinen ihminen, mutta tämä aika vuodesta saa ajatukset täysin hakoteille. Havahdun välillä siihen että tuijotan jotakuta ajatukset täysin jossain muualla kuin fiksulla ja hyväkäytöksiselle ihmiselle kuuluisi. Jutellessani viehättävän naisihmisen kanssa suustani saattaa tulla jotain muka-hauskaa ja muka-intellektuallia, mutta mielessäni pörrää mielihalu kertoa että oikeastaan haluaisin... jotain aivan muuta.

Olen elämässäni siinä vaiheessa etten kaipaa mitään parisuhdetta joka aiheuttaisi elämääni "its complicated" vaiheen, taas. Vaikka tiedänkin, että parisuhteeseen heittäytyessä siinä varmasti olisi mukavia puoliakin, en jaksaisi panostaa niidenlähes vääjäämättömään monimutkaisuuteen. Olisihan se mukavaa jos olisi muodikas enemmänkin friends with benefits -tyylinen suhde, mutta epäilen että loppupeleissä ne toimivat huonosti ja kun asiat menevät monimutkaisiksi, ne liian usein käyvät rumiksi.

Niinpä ajattelin sulkea verhot ja piiloutua maailmalta kunnes taudin oireet lievittävät ja olen varma siitä etten kuulu enää riskiryhmään. Projektiksi voisi vaikka koittaa katsoa Rotten Tomatosin top 100 movies of 2013 listasta kaksikymmentä ensimmäistä. Tai ainakin ne yhdeksän joita en ole vielä nähnyt...

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Aikuisten lelut

Maailmassahan voittaa se jolla on parhaat lelut?

Muutama vuosi sitten oli uutinen kun joku osti virtuaalisen avaruusaseman ja maksoi siitä $330000 ihka-aitoa rahaa. Toisaalla joku latoi $16000 tiskiin ostaakseen bitti-miekan.

Hämmentyneenä mietin minne se mopo keuli omalla kohdalla kun tajusin viikon sisällä pistäneeni hieman samansuuntaiseen lähes $300, bitteihin.

Toisaalta, voinko nyt röyhennellä vihreillä arvoilla kun kulutin rahaa johonkin virtuaaliseen, enkä esimerkiksi indoneesialaisen lapsityöläisen kätösillä valmistettuun hömppään joka on tänne, toiselle puolelle maailmaa, kuljetettu ja josta voitot menevät jollekin möhömahaiselle jo valmiiksi liian rikkaalle mogulille?

Kärsin nyt epätietoisena henkilökohtaista kriisiä kun en tiedä pitäisikö facepalmata ja todeta "voi taivas, mitä sitä oikein tuli tehtyä", vai pitäisikö keittää kuppi chai-teetä ja myhistellää partaansa.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Euro mun viisua

Sanottakoon nyt alkuunsa että oma veikkaukseni meni selkeästi pieleen. Ennustinhan että Ukraina voitattaa euroviisut jos heillä on edes kelvollinen biisi. En nyt ala väittämään että tuo renkutus olisi ollut siedettävä, mutta eipä se tainnut juuri epäedukseenkaan eroittua muista kisan renkutuksista.

Nyt tekee vain mieli kommentoida jotain voittajasta. Positiivista lienee se että voittaja ei ratkennut koska euroviisuissa äänestys on suurelta osaalta poliittista toimintaa, varsinkin itäeuroopan maat tuppaavat äänestämään parhaita kavereitaan mahdollisimman paljon. Positiivista myös että eurooppalaiset nyt osoittivat hyväksyvänsä näinkin epäsovinnaiset ehdokkaat.

Mutta.

Menikö kaikki nyt kuitenkaan oikein? Uutisointia asiasta lukiessa onko tuosta parrakkaasta naisesta tullut nyt homouden ikoni? Jos olisin itse homo, en ehkä oikein pitäisi tästä. Varsinkaan kun kyseessä oli transvestiitti, eikä vain julkihomo artisti kuten vaikka oma Sillanpäämme.

Vai hetkinen, oliko edes sitä? Tarkemmin kun uutisia lukee, huomaa nopeasti että Wursti ei ole edes transvestiitti, vaan kyseessä on drag-artisti. En edes ole törmännyt toteamaan onko Thomas Neuwirth, mies tämän hahmon takana, hetero vai homoseksuaalinen. Eikä minua nyt oikeastaan paljoa tämä kiinnosta.

Mutta nyt siis drag-artistista tuli euroopan ikoni homoudelle? Ensimmäistä kertaa alan meittimään että suomen Tom of Finland -postimerkit ovat ehkä sittenkin hyvä asia ja hienosti ajoitettu koska ne ehkä pitävät ihmiset hereillä siitä, että homous ei ole vain yksioikoinen asia.

Sääli sinäänsä että tällaiset alakulttuurit muokkaavat ihmisten mielikuvaa homoudesta, sillä kyseessä on kuitenkin arkipäiväinen, ihan tavallisten ihmisten asia joka ei heistä tee yhtään sen enempää sirkus-friikkejä kuin heteroseksuaalisuuskaan.

Loppukevennys:

Suomen voittoavaimet vuodelle 2015:
Plan a) Tom of Finland -tyylinen edustaja joka on pukeutunut vain nahkatangoihin ja chapseihin, biisinä ihan mitä vain. Plan b) Kaksi komeaa miestä jotka heilauttavat heteronaisten(kin) viisarit kymppiin tai jopa yli laulamaan herkkää ballaadia - toisilleen.

perjantai 9. toukokuuta 2014

Uskomuksista luopuminen

Toiset uskovat puuseppiin jotka elivät tuhansia vuosia sitten, toiset taas intiaanien kivitauluihin.

Koska olen miehinen mies, minun uskomuksiin kuuluu että Iltalehden Iltatyttö ennustaa kuinka hyvä viikko on tulossa. Mitä enemmän iltatyttö mielyttää silmää, sitä enemmän voi odottaa tulevalta viikolta. 

Turha virnistellä tai paheksua siellä! Tämä on ihan yhtä validi tapa ennustaa tulevaa kuin kivitaulut tai teelehdet! 

Olin melkein unohtanut yhden fetisheistäni joka on että vaaleat hiukset ja tummat kulmakarvat saavat aikaan alkukantaisen kurahduksen visuaalisen mielihyvän keskuksessa. 

Olenkin nyt järkyttynyt siitä kuinka rasittava tämäkin viikko on tähän asti ollut vaikka viikon iltatyttö, Nelli, saa aikaan jonkinlaista kummaa kihelmöintiä visuaalisen mielihyvän keskuksessa. 

Onko jossain kriisilinjaa jonnekka voi soittaa kohdatessaan vastoinkäymisiä perimmäisten uskomusten kanssa?

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

tiistai 6. toukokuuta 2014

Uutisia läheltä ja kaukaa

Tänään on ollut raivostuttavaa lukea uutisia, toisaalla vakuutusyhtiöt tahkoavat satojen miljoonien voittoja ja samalla vähentävät työntekijöitä ja ehdottelevat palkattomia lomia. Samaan aikaan lentoyhtiöt jakavat lisäbonuksia johdolleen ja vaatii työntekijöiltä joustoa ja palkka-aleja.

Vähän kauempana Ukraina ja Venäjä ovat lipumassa sotaan jonka vaikutuksia maailman tilanteeseen voi vain kauhulla kuvitella.

Kaikki tämä kuitenkin kalpenee Nigerian menolle jossa satoja teinityttöjä on kaapattu aikeena myydä heidät.

Ahdistaa tämä maailman meno taas. Joku varmaan nyt toteaisi että uutisia ei pitäisi lukea, mutta tekisikö se maailmasta paremman paikan? Olisiko se jollain tavalla parempi että olisi vain autuaan tietämätön mitä maailmassa tapahtuu, varsinkin kun nämäkin asiat ovat sellaisia asioita joille itse ei voi mitään tehdä?

Ahdistaa, taas.


perjantai 25. huhtikuuta 2014

Peili vastaan valokuva

Oletteko huomanneet, tai oikeastaan uskon että olette, että kun katsoo valokuvaa itsestään, tuntuu kuin katsoisi vierasta ihmistä, itseään ei tunnista. Tai siis tunnistaa ehkäpä, mutta ei samalla tavalla kuin katsoisi peiliin. Tämä ei varmaan koske ihmisisiä, tai pitäisikö ihmisen sijasta käyttää sanaa selfie-pissis joka on tottunut näkemään itsestään valokuvia tusinan kerran päivässä.

Kysymys jolle ei ole vastausta onkin nyt siis se, että näkevätkö sinulle vieraat ihmiset sinut samalla lailla kuin sinä näet itsesi valokuvassa, mutta pärstääsi usein näkevät ihmiset samalla lailla kuin sinä näet itsesi peilistä?

Kuinka paljon tähän myös vaikuttaa se, kuinka paljon sinussa on katsovalle ihmiselle tuttuja piirteitä muista ihmisistä joita hän tuntee?`

Nimimerkki: tämä työviikko on ollut taas hivenen liian rasittava

torstai 24. huhtikuuta 2014

Viihdeblogaaja, päivää

Kai tuolle on joku parempi termi, mutta pitää nyt jakaa tämäkin järkytys koska aihetta aikaisemmin sivusin: How I Met Your Mother loppui, mutta.... Ovat sitten menneet ja tehneet pilottijakson sarjasta How I Met Your Dad....

Kauhunsekaisin tuntein odottaen....


Tässäpä varsin tuntemattoman näköiset pääosien esittäjät. Ja kovasti ollaan trendikkäitä, on niin homoavioliitossa elävää isoveljeä, "sexy, flamboyant, energetic, party-girl BFF" sekä "sexy nerd"...

Voe poijat.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Facebooksyöpää!

Ja pienenä myönnytyksenä, pistänpä tänne toisenkin naamakirja-meemin, kun en sitä naamakirjaankaan voi laittaa ettei joku luule että en dissaisi kaikkia meemejä tasapuolisesti... :)

"Laita statukseesi 10 biisiä, jotka ovat jollain tavalla koskettaneet sinua. Älä mieti liikaa, biisien ei tarvitse olla suuria tai hienoja."

Ja oikeastaan heti neljä valittuani, voin todeta että näillä katetaan jo niin paljon suurta, hienoa ja sitä kuuluisaa tunnetilaa että turhapa sitä on enempää listata. Kaikista tulee mieleen niin paljon.

Smashing Pumpkins / Bullet with Butterfly Wings

Spandau Ballet / Through The Barricades

Johnny Cash / Hurt


Stam1na / Murtumispiste

Arkikuvahaaste

Arkikuvahaaste 1/5

Piti matkustella päämäärättömästi ja sormuskin jonnekin hukata.


Niin, no, tämän nimi olisi pitänyt olla "lisäksi minua risoo tyhmät facebook-meemit".

Eikä tämä varmaan aukea jos ei ole naama kirjassa.

Välillä vähän nyrpii arkiset asiat

Jos kymmenen ihmistä odottaa kymmenen minuuttia linja-autoa, mitä tapahtuu kun se vihdoin saapuu? Noh, jostain ilmestyy ninja-mummo joka kiilaa kaikki ja tunkeutuu ensimmäisenä autoon ja alkaa kaivamaan jostain käsilaukkunsa kätköistä kolikkokukkaroaan kadottaen kaikki ninjamaisen nopeat liikkeensä.

Metrollakaan ei ole helppoa, varsinkin on bonusta hypätä siihen linjan lähtöpisteestä. Saapuessasi asemalle voit luulla olevasi hieman onnekas jos metro seisookin asemalla odottamassa. Vaan se on turhaa. Se salakavala oranssi mötjäke on saattanut olla siitä 30 sekuntia, tai useamman minuutin ja ainoa indikaatio siitä että se on kohta lähdössä on äänimerkki jonka ainoa tarkoitus on lienee ilmoittaa "ähää, ette ehdi!". Tämä myös tarkoittaa sitä että liukuportaiden alapäässä olevat ihmiset juoksevat aina metrojunaan, aika usein vain huomatakseen että se seisoo siinä asemalla vielä useamman minuutin. Tietenkin jos sinne juoksee useampi ihminen, se ensimmäinen kokee itsensä niin helpottuneeksi ehtiessään sisään, että pysähtyy heti ovesta junaan päästyään, mikä aiheuttaa jännän aaltoliikeen niihin kymmeneen hänen takanaan tulevaan...

Sitten kun pääset ruokakauppaan, toteat sisään kävellessäsi että kävipä taas hyvä tuuri kun kassoilla ei ole ollenkaan jonoa. Kunnes sitten olet kasannut ostoksesi ja palaat kassoille huomataksesi että vain kaksi kassaa on auki ja molempien jonossa on noin viisikymmentä ihmistä. Noh, eipä se mitään, kun olet puolessavälissä jonoa, aukeaa lisää kassoja. Ja tottakai niiden jonoon rynnivät ne jotka ovat siellä jonon häntäpäässä jonottaneet noin 10 sekuntia ja ne jotka eivät vielä ole jonottaneet ollenkaan. Joten tiedät että nyt kun olet jo vartin jonottanut, on vielä vain toinen vartti odotettavissa.

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Onko täydellinen niin täydellinen?

Iltasanomien jäänkova tutkiva journalismitiimi on tutkinut taasen ja tuloksena listannut millainen on täydellinen tyttöystävä. Testataanpa mitä mieltä olisin moisesta otuksesta:

168,87 cm pitkä ja painaa 61,38 kg.
Kuvittelen pitäväni paljon lyhyemmistä tytöistä, mutta kun miettii exien pituuksia, vaihtelua on ollut hyvinkin paljon. Painosta nyt ehkä sen verran että itse en valasryhmän perään kaihoisasti katso, päinvastoin kuin eräät jotka etsivät Moby Dickkejä (muhahaha...)

Vartalon tyyppi urheilullinen
Koska en itse mikään himourheilija ole, kovin urheilullinen tyyppi varmaan aiheuttaisi stressiä ja paineita sen suhteen että itsekin viihtyisi enemmän urheilemalla, ei jatkoon.

Luonne: sosiaalinen
Eiköhän tässäkin olisi parasta jos mentäisiin jossain keskimaastossa. Ylisosiaalisen ihmisen kanssa seurustelu olisi lähes kuin sinkkuna olo, tai ainakin itse koen että se helposti olisi enemmänkin friends with benefits -tyyppinen järjestely. Tosin pitäähän sitä omaa aikaa olla, joten aina yhdessä nyhjöittävä otuskin ajaisi varmaan ammattiavun tarpeeseen pian.

Palkka: 2000-2500
Kai se olisi kiva että se toinen olisi ainakin omillaan toimeen tuleva. Ketään jaksaisi elättämäänkään alkaa, mutta jos tässäkin mennään jossain keskimaastossa, kaikki on vain järjestelykysymyksiä, näin jos ajatellaan vaikka yhteistä taloutta, mutta silloin ei kai puhuta enää tyttöystävästä. Seurustelussa varmaan menot ja muut voi sovittaa niin että molemmilla on niihin varaa.

Asema: työntekijä
Sama kai kuin urheilussa. Joku yksityisyrittäjä joka elää 24/7 työasioissa olisi taas aika huihai. Työttömällä taas voisi olla jo liikaakin aikaa pyörittää mielessään jokaista sanottua lausetta ja niiden taivutusmuotoja...

Haluaa lapsia
Parempi olla haluamatta juuri nyt tai heti läheisessä tulevaisuudessa. Puolihuomaamattomasti huonoihin tai kestämättömiin perheisiin hankittuja lapsia on tässäkin maassa aivan liikaa.

Lihansyödä
Ai-van sa-ma. Osaan kokata myös kasvisherkkuja!

Harrastaa kuntosalilla käyntiä
Eikö tämä nyt mene tuonne urheilullisen kanssa samaan. Samat perusteet, eli rajansa kaikella.

Trendikäs
En lue naistenlehtiä, en tiedä mikä on trendikäs... Jos tämä tarkoittaa sitä että aina pitää olla uusimman muodin mukaiset korkokengät, ei jatkoon.

Asuu isossa kaupungissa omistusasunnossa
Ei niin mitään väliä.

Urheilullinen vartalo
Taasko? Really? Kolmas kerta samaa asiaa?

Siniset silmät
No kiva olisi jos olisi silmät, tai ainakin yksi. Värillä väliä.

Ruskeat hiukset
Haloo?!

Harrastaa seksiä 1-3 kertaa viikossa ja on innokas kokeilemaan uusia asioita petipuuhissa
Tämä menee nyt niin henkilökemioiden kohtaamiseen. Suhde voi olla onnellinen, oli seksiä minkä verran oli, kunhan molemmat kokevat sen sekä riittäväksi, ja samalla eivät koe että sitä pitäisi olla enemmän tai vähemmän kuin sitä oikeasti on.

Omistaa koiran
Jos omistaa kiva koiran, annan plussapisteitä! Jos omistaa luonnevikaisen tai tyhmän koiran, ei saa! :)

Ei polta
Olisihan se kiva omalta kannalta ettei, nyt kun itse sauhuaa vain sähkötupakkaa.

Ei ole tatuoitu
Saapas olla. Kunhan tässäkin on järki mukana. Olenhan toki itsekin.

Juo siideriä
Erittäin tärkeä ettei juo minun kaljoja ja jallujani! No ei, eipä taas niin mitään väliä.

Viettää mieluiten iltaa ystävien kanssa
En nyt oikein tajua tätäkään, mitä tämä tarkoittaa? Haluaa viettää välillä aikaa ystäviensä kanssa? Haluaa joskus viettää aikaa minun ja minun ystävieni kanssa? Ei halua viettää aikaa minun vaan ystäviensä kanssa? Ei halua olla kahdestaan? What?

Kannattaa HIFK:ta ja HJK:ta
Jos nyt fanaattisesti kannattaa jotain urheilujoukkuetta niin varmaan kannattaisi etsiä toinen samanlainen, ei jatkoon.

Suosikkiautomerkki on Audi
Tekisi mieli sanoa että jos omaa suosikkiautomerkin, niin se on jo niin paha virhe että ei jatkoon.

Katsoo Salattuja elämiä
Jos pitää istua joka päivä tiettyyn aikaan katsomassa jotain aivotonta saippuasarjaa, ei jatkoon. Ihan oikeasti hei.

Äänestää kokoomusta
Tästä kyllä tulee pitkä miinus.

Ei usko Jumalaan
Uskonasiat ovat jokaisen oma asia ja jos ei ole kiihko-mitään, aivan sama niin kauan kuin antaa muiden uskoa tai olla uskomatta mihin haluaa.

Ei kannata kuolemantuomiota eikä turkistarhausta tai Natoa
Aaaargh, ihan sama!

Kannattaa armomurhaa ja EU:ta
Tupla-aaaargh, aivan sama.

torstai 10. huhtikuuta 2014

Kiukuttaa

Wikipedia:
Kiukuttelu on ihmisen vihan purkamista. Kiukuttelua voi tapahtua silloin jos joku ei saa tahtoaan läpi, tai jotain pahaa on tapahtunut. Kiukuttelu saattaa yleensä liittyä stressiin tai masentumiseen. Kiukuttelu ei ole sairaus eikä vamma, ja se voi ilmetä väkivaltana
Taitaa olla stressiä ja koska sitä on niin usein, jonkin asteen masennusta tilanteesta.

Ärsyttää itseään että antaa maailman stressata itseään. Miksi on kuitenkin niin hankalaa olla stressaamatta asioista joihin ei voi itse vaikuttaa. Ja miksi se aiheuttaa masennusta joka aiheuttaa sen ettei usko pystyvänsä vaikuttamaan stressin aiheuttaviin asiohin? Miksi on niin vaikeaa katkaista tämä itseään ruokkiva kierre?

Onko edes mitään järkeä olla kiukkuuntunut pidempään kuin muutaman ohimenevän hetken joiden jälkeen ottaa itseään niskasta kiinni ja tekee jotain asialle niin ettei kiukuta enää?

Saako ihminen kiukutella jos kiukuttaa? Miten kiukutellaan oikeaoppisesti?

Miten kiukuttelu hoidetaan parisuhteessa? Pitäisikö parisuhdeajokortti perua jos ihmistä kiukuttaa, ihan vain siksi että kypsät ihmiset eivät kiukuttele? Saako toiselle kiukutella? Pitäisikö sen toisen olla niin aikuinen ja kypsä, että tajuaa että hän ei ole kiukuttelun syy ja antaa kiukuttelun olla ja mennä? Pitäisikö kiukuttelijan ottaa itselleen pieni jäähy ja olla hetki kiukkuinensa omissa oloissaan ja pitäisikö sen toisen ihmisen ymmärtää tämä? Eikö näissä esimerkeissä sysätä epäreilusti pallo sille toiselle osapuolelle? Eikö se olisi kiukuttelijan vastuulla hoitaa tämä tilanne kunnialla, mutta kun kiukuttaa ei aina ole kaikkein järkevimmillään.

Kauheasti taas kysymyksiä, eikä ollenkaan vastauksia.

Ja kiukuttaakin vielä.


lauantai 5. huhtikuuta 2014

Mancrush

Sika tuolla toisaalla listasi mancrushinsa, joten jospa lyhyesti tekisi niin itsekin.

Tietenkin tähän alkuun muutama nainen että ei maine mene! (ei mitenkään järjestyksessä, kunhan muutama joka mieleen tuli)

Amber Heard


Ellen Page

Mila Kunis


Ja sitten niihin miehiin...

Charlie Hunnam

John Barrowman

Neil Patrick Harris


Voisi todeta että ei ehkä aivan niin heteronormeihin sopivia valintoja, mistäköhän sekin nyt taas johtuu. Vaikka en ole ikinä seksiä samaa sukupuolta olevan kanssa harrastanut, olen aina ollut sitä mieltä että olisi typerää väittää olevansa sataprosenttinen hetero, sillä mistä minä tiedän, jos jonain kauniina päivänä päässä jotkut palaset osuvat niihin kohtiin että tajuaa tähän saakka olleensa väärässä.

Lähtökohtaisesti nämäkin tulivat enemmän mieleen ensimmäisenä ei vain sen takia että ovat miellyttäviä silmälle, vaan heistä on tullut sellainen mielikuva, että heidän kanssa olisi mukava "hengata". Mietin ensin jotain muuta lähestymistapaa, mutta ne tuntuivat heti tyhmiltä. Tai pitäisikö sanoa tyhmemmiltä :)

En tiedä kuinka helppo bonustehtävä on: mikä yhdistää (ainakin) kahta naista ja kahta miestä näistä kuudesta...

torstai 3. huhtikuuta 2014

Salaistakin salaisempi pahe

En ikinä tunnustaisi salaista pahettani julkisesti.

Se on niin likainen että sen ääneen sanomisen jälkeen pitäisi käydä pitkässä suihkussa puhdistautumassa.

Pidin oikeasti, hyvin paljon tv-sarjasta How I Met Your Mother (suomeksi Ensisilmäyksellä). Komedialla kuorrutettua jenkkihöttöä jossa oli kultainen sydän ja kaikessa teennäisyydessään se osui johonkin ja liikutti, minua.

Nyt sekin on sitten ohi, viimeiset jaksot nähty ja jostain piilosta iski kaiho asioihin, ihmisiin, jotka ovat poistuneet elämästä.

Mennyttä ei takaisin saa, en edes haluaisi, mutta joihinkin asioihin ja ihmisiin on määrittelemätön kaiho.



Varastettu internetistä - Miesten ja naisten ero

Let's say a guy named Fred is attracted to a woman named Martha. He asks her out to a movie; she accepts; they have a pretty good time. A few nights later he asks her out to dinner, and again they enjoy themselves. They continue to see each other regularly, and after a while neither one of them is seeing anybody else.

And then, one evening when they're driving home, a thought occurs to Martha, and, without really thinking, she says it aloud: "Do you realize that, as of tonight, we've been seeing each other for exactly six months?"

And then, there is silence in the car.

To Martha, it seems like a very loud silence. She thinks to herself: I wonder if it bothers him that I said that. Maybe he's been feeling confined by our relationship; maybe he thinks I'm trying to push him into some kind of obligation that he doesn't want, or isn't sure of.

And Fred is thinking: Gosh. Six months.

And Martha is thinking: But, hey, I'm not so sure I want this kind of relationship either. Sometimes I wish I had a little more space, so I'd have time to think about whether I really want us to keep going the way we are, moving steadily towards, I mean, where are we going? Are we just going to keep seeing each other at this level of intimacy? Are we heading toward marriage? Toward children? Toward a lifetime together? Am I ready for that level of commitment? Do I really even know this person?

And Fred is thinking: ...so that means it was...let's see...February when we started going out, which was right after I had the car at the dealer's, which means...lemme check the odometer...Whoa! I am way overdue for an oil change here.

And Martha is thinking: He's upset. I can see it on his face. Maybe I'm reading this completely wrong. Maybe he wants more from our relationship, more intimacy, more commitment; maybe he has sensed - even before I sensed it - that I was feeling some reservations. Yes, I bet that's it. That's why he's so reluctant to say anything about his own feelings. He's afraid of being rejected.

And Fred is thinking: And I'm gonna have them look at the transmission again. I don't care what those morons say, it's still not shifting right. And they better not try to blame it on the cold weather this time. What cold weather? It's 87 degrees out, and this thing is shifting like a garbage truck, and I paid those incompetent thieves $600.

And Martha is thinking: He's angry. And I don't blame him. I'd be angry, too. I feel so guilty, putting him through this, but I can't help the way I feel. I'm just not sure.

And Fred is thinking: They'll probably say it's only a 90-day warranty...scumballs.

And Martha is thinking: Maybe I'm just too idealistic, waiting for a knight to come riding up on his white horse, when I'm sitting right next to a perfectly good person, a person I enjoy being with, a person I truly do care about, a person who seems to truly care about me. A person who is in pain because of my self-centered, schoolgirl romantic fantasy.

And Fred is thinking: Warranty? They want a warranty? I'll give them a warranty. I'll take their warranty and stick it right up their...

"Fred," Martha says aloud.

"What?" says Fred, startled.

"Please don't torture yourself like this," she says, her eyes beginning to brim with tears. "Maybe I should never have...oh dear, I feel so..."(She breaks down, sobbing.)

"What?" says Fred.

"I'm such a fool," Martha sobs. "I mean, I know there's no knight. I really know that. It's silly. There's no knight, and there's no horse."

"There's no horse?" says Fred.

"You think I'm a fool, don't you?" Martha says.

"No!" says Fred, glad to finally know the correct answer.

"It's just that...it's that I...I need some time," Martha says.

(There is a 15-second pause while Fred, thinking as fast as he can, tries to come up with a safe response. Finally he comes up with one that he thinks might work.)

"Yes," he says. (Martha, deeply moved, touches his hand.)

"Oh, Fred, do you really feel that way?" she says.

"What way?" says Fred.

"That way about time," says Martha.

"Oh," says Fred. "Yes." (Martha turns to face him and gazes deeply into his eyes, causing him to become very nervous about what she might say next, especially if it involves a horse. At last she speaks.)

"Thank you, Fred," she says.

"Thank you," says Fred.

Then he takes her home, and she lies on her bed, a conflicted, tortured soul, and weeps until dawn, whereas when Fred gets back to his place, he opens a bag of Doritos, turns on the TV, and immediately becomes deeply involved in a rerun of a college basketball game between two South Dakota junior colleges that he has never heard of. A tiny voice in the far recesses of his mind tells him that something major was going on back there in the car, but he is pretty sure there is no way he would ever understand what, and so he figures it's better if he doesn't think about it.

The next day Martha will call her closest friend, or perhaps two of them, and they will talk about this situation for six straight hours. In painstaking detail, they will analyze everything she said and everything he said, going over it time and time again, exploring every word, expression, and gesture for nuances of meaning, considering every possible ramification.

They will continue to discuss this subject, off and on, for weeks, maybe months, never reaching any definite conclusions, but never getting bored with it either.

Meanwhile, Fred, while playing racquetball one day with a mutual friend of his and Martha's, will pause just before serving, frown, and say: "Norm, did Martha ever own a horse?"

And that's the difference between men and women.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Sivuaskel-ajatuksen paluun koston poika

Maailmassa menestyy muiden kustannuksella itsekkäästi kiipimällä ja keräämällä maallista mammonaa ja vaikutusvaltaa. Tämä siis oli edellisen postauksen lopputulema.

Jatketaanpa nyt tästä hieman.

Onko mielekästä hakea elämänsä sisältö kilpailemalla siitä kuinka korkealle tässä puussa kapuaa? Kuka tämän puun on rakentanut ja määritellyt mikä on täkeää? No me ihmiset itse tietenkin, hieman ironisesti ne jotka ovat siellä puun korkeimmilla oksilla ja jotka sinne ylös itse havittelevat. Markkinavoimat ja viihdeteollisuus pyrkivät luomaan ja ylläpitämään tätä kaupuuta.

Samalla lailla kun materialisti kaipaa hienompaa autoa kuin naapurilla, toiset kaipaavat saipuaoopperoista ja romanttisista elokuvista mallinsa saaneita ihmissuhteita.

Jos nyt rehellisesti pysähdytään tätä miettimään, en usko että kukaan on sitä mieltä että suurin osa ihmisistä edes voi ikinä näitä saavuttaa vaikka kuinka yrittäisi.

Miksi siis juuri sinä tai minä olisimme yksi heistä? Onko meillä edes moraalista oikeutta nostaa itsemme muiden edelle, niiden joukkoon jotka näihin olisivat oikeutettuja? Enkä nyt tarkoita juuri näitä esimerkkejä vaan miksi meidän pitäisi muiden kustannuksella olla rikkaampia, emotionaalisesti tai materiaalisesti?

Voi kuulostaa hieman liian maailmaaparantavalta tai liian buddhamaisemmalta, mutta onnellisuus ei tule näiden keinotekoisten puiden kiipimisestä.

Aito onni tulee siitä että on tyytyväinen siitä mitä sinulla on jo, onnellinen siinä elämässä missä olet jo. Jos huominen tuo jotain tullessaan, se on elämää, olipa se sitten uusi ihmissuhde tai ohimenevä iloinen tapahtuma josta voit ilman pahaa omatuntoa iloita niin kauan kuin se kestää.

Kunnioita muita, älä kiipeä muiden yli ylemmäs - opi olemaan kiitollinen siitä missä olet nyt, mutta sinun ei tarvitse siihen pysähtyä, elämä kulkee eteenpäin.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Päivän Pirkkavinkki sekä sivuaskel-ajatus.

Siis mieshän ei olisi mies jos mies ei käyttäytyisi kuin mies.

Tässä pari päivää ihmetellyt kun on vatsa ollut lievästi sekaisin. Tänään aamulla normaaliin tapaan kananmunaa paistaessani sitten tulin huomanneeksi parasta ennen päivämäärän... Eihän se ollut kuin kuukausi sitten. Onneksi olen mies, joten tämähän vain nostaa arvoani lähemmäs tavoiteltua alfa-uroksen statusta, sillä mitäs miehinen mies moisia akkojen juttuja huomaamaan.

Se Pirkka-vinkki on siis, että säilyttämällä ruokatarvikkeita kunnes ne ovat sopivasti pilaantuneet ja nauttimalla ne sitten, saa aikaan takuuvarmasti toimivan dieetin. Tässä mitään paastodiettejä tai atkinsseja tarvita!

Onhan se toki naisten mielestä vetoavaa kun miespuoleiset henkilöt käyttäytyvät alfamaisesti. Öykkäröivät ja käyttäytyvät kuin lauman despootit, sitä tuskin kukaan kieltää joka ympärilleen on katsonut. Kukaan ei tietenkään itse tunnusta tosin siihen sortuneen.

Tunnustan myös että olen saanut huonon kasvatuksen ja elämän lego-palikat olivat väärän muotoisia, tai ainakin värisiä, sillä opin itse ajattelemaan että kunhan on fiksu, arvostaa muita eikä aja aina vain omaa eruaan muiden kustannuksella, se jotenkin karmamaisesti palkittaisiin ja siellä jossain odottaa satumainen elämä.

Paskat. Se ei pidä paikkaansa. Tässä maailmassa menestyy vain kiipeämällä ylöspäin polkemalla muita alemmas.

Ja tämä tarina on valitettavasti tosi.

(Varoituksena: tämä ei vielä loppunut tähän vaan jatkan vielä tästä myöhemmin...)

torstai 20. maaliskuuta 2014

Heränneitä kysymyksiä, nukkuvia vastauksia

Jos joku kehuu onneaan, on aivan hyväksyttyä jatkaa siihen kertomalla epäonnestaan.

Mutta miksi toisinpäin on suurin tökeryys; jos joku kehuu epäonneaan, ei ole ollenkaan sopivaa jatkaa siihen hehkuttelemalla onneaan.

Jos joku tuttava kertoo epäonnestaan, on siihen helppo itsekin empatisoida ja ottaa osaa. Jos joku kertoo onnestaan, on usein paljon hankalampaa empatisoida mukana.

Mistä tämä kaikki johtuu? Onko se kulturaalinen asia täällä tuhansien murheellisten laulujen maassa? Mennään mielummin mollia kuin duuria? Onko se jotenkin iskostettu pienen ihmisen pääkoppaan että epäonni on osa elämää, onni pitää ansaita?

Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Nettideitit, muistutus naisille.


Ei mulla muuta tälläkertaa...

torstai 6. maaliskuuta 2014

Muutama huomio Ukrainasta

Ensinnäkin minua kuvottaa suomalaisten paniikki asian suhteen. Ukraina on ollut nykymuodossaan itsenäinen parikymmentä vuotta, suomi likipitäen sata vuotta. Venäläisten määräkin näissä maissa on melkoisesti erilainen. Kovasti panikoitiin myös venäjän itämeren sotaharjoituksesta, joka oli suunniteltu ja ilmoitettu jo joskus alkuvuodesta.

Lisäksi, vaikka en missään muodossa hyväksy venäjän toimia, pidän järkyttävän typeränä mediassa pään aukomisen asiasta venäjän suuntaan. Sillä ei saavuteta mitään, päinvastoin, venäjä on suurimpia suomen kauppakumppaneita ja nämä älämölöt suoraan vahingoittavat näitä kauppasuhteita. Tottakai on paikallaan että mielipide ilmaistaan ja todetaan että suomi ja suomalaiset tuomitsevat toimet, mutta loppu provokaatio pois.

Lisäksi ihmiset tuntuvat käsittelevän tapahtumia kuin jotain televisiosarjan käänteitä. Me emme taatusti tiedä kaikkea mitä tuolla taustalla on ja tapahtuu. Ukrainassa elää ihan oikeita ihmisiä joiden elämän tämä taatusti mullistaa. Kaikkea propagandaa puolelta jos toiseltakin on turha uskoa.

perjantai 28. helmikuuta 2014

Reija, Pilvi, Raili?

Kaikkeen sitä törmää, kuten Minullakin on nimi -ryhmään naamakirjassa...

"Vagina, pillu, emätin, pimppi, riemurasia, tussu, tuhero… Rakkaalla sukupuolielimellä on monta nimeä, mutta yksikään niistä ei ole erisnimi.

Miehen sukupuolielin on aikanaan saanut nimekseen Jorma. Hän on aktiivinen toimija, subjekti ja verraton seuramies. Nyt on tullut korkea aika antaa naisen sukupuolielimelle vähintään yhtä hieno nimi. Nimen päätät sinä!"

Näin kertoo sivu hän... Ja otsikossa on ensimmäiset ehdotukset.

Voi niitä tyttöraukkoja jotka omaavat tuon valituksi tulevan nimen. Itsehän omaan etunimen josta on laulu tehty, eikä niin imarteleva ollenkaan, eikä se lapsen iässä ollut ollenkaan mukavaa. Ainoa tasoittava seikka oli että kovin monesta muustakin nimestä on laulua tai sketsihahmoa väännetty.

En ehkä silti kannata yhtä yleisnimeä kaikille... ööö Reijoille. Jokainen on yksilö ja oikeutettu yksilölliseen (lempi)nimeen!