En pidä, en pidä ollenkaan.

Potkista vaan

Vuoden 2022 jalkapallon World Cup on annettu Qatarin pidettäväksi. Kiva maa.

Qatar on tunnettu muunmuassa siitä että ulkomaalaistyöläisiä kohdellaan kuin orjia joten ei ehkä ole täysin yllätys että jo tässä vaiheessa World Cupiin liittyvissä rakennustöissä on kuollut 1200 työläistä. Ja kisoihin on vielä kymmenen vuotta. Tähän tilanteeseen ollaan päästy tietenkin lahjomalla sopivia päättäjiä.

Brasiliassa alkavissa kisoissa juhlitaan muunmuassa lapsiprostituootiolla ja tavallinen kansa ei ole varsinaisesti ollut kovin tyytyväinen siihen miten paljon valtion varoja nämä kisat vievät.

Että olkaa nyt sitten iloisia katsellessanne kun miljoonia ja miljoonia ansaitsevat pallonpotkijat juoksentelevat nahkakuulan perässä. Onko tämä sen arvoista?

[post scriptum: Kirjoittaja pitää jalkapallo kuningaspelinä ja aikoo silti katsoa brasilian kisojen matseja paljon enemmän kuin esim jääkiekon mm-kisojen pelejä. Lisäksi kirjoittaja kannustaa kaikkia keskikastin maita ja toivoo jonkun yllätysmaan menestyvän paremmin kuin "suurten jalkapallomaitten". Samalla kirjoittaja kiroaa alimpaan helvettiin sekä portugalilaistyyliset filmaajat ja italialaistyylisen tylsän vauhdittoman puolustusjalkapallon]

Naurava sydän

Suunnitelmallisuus ja odotukset

Olen huomannut viimeaikoina, että jos teen mielessäni suunnitelmia tyyliin "kun pääsen tänään kotiin täältä, teen sitä ja tätä", tai "tänä viikonloppuna teen tuota ja sitä", se yleensä tarkoittaa että teen jotain aivan muuta. Sinkkuelämän vapauksia on tietenkin tehdä juuri sitä mitä sillä hetkellä tekee mieli sen sijaan että noudattaisi jotain suunnitelmia.

Sitten kun mietin taaksepäin, aikaa kun elin avoliitossa, muistan että yksi asioista jotka olivat raivostuttavimpia, oli että oli yhteisiä suunnittelmia, mutta ne muuttuivat lennossa ja kun oli jotain suunniteltu, ei kuitenkaan menty niiden suunnitelmien mukaan.

Jossain vaiheessa tiedostin, että olin alkanut tekemään oletuksia joistain asioista ja siitä miten ne menisivät ja koin ahdistusta siitä että todellisuudessa ne aina menivätkin jollain muulla tapaa. Olin varmaan liiankin usein hankala ja huonolla tuulella ennenkuin itse tiedostin tämän asian ja tietoisesti aloin välttämään tekemästä mitään oletuksia. Tämä tosin kostautui sillä, että en usein edes tehnyt mitään suunnitelmia etukäteen.

Yksi suurimmista muutoksista sinkkuuden ja "vakavan" suhteen välillä onkin juuri tämä vapaus valita lennnosta tuntuuko joku suunnitelma hyvältä ja haluaako sitä noudattaa. Jos, ja tämä on tällähetkellä iso jos, edes suunnittelisin hakeutumista parisuhteeseen, olisiko siis parempi alkaa nyt totuttelemaan siihen että noudattaa omiakin suunnitelmia ajankäytön suhteen, vaikka melko usein oikeasti tekisi mieli niistä poiketakin?

Melko teoreettinen kysymys tosin ihmiseltä joka ei lähitulevaisuudessa koe vakavan parisuhteen uhkaa ajankohtaiseksi, mutta onhan se niinkin, että salama näissä asioissa voi iskeä kirkkaaltakin taivaalta, ja silloin kannattaisi tunteiden mukana olla järkikin. Elämä kun ei ole romanttista saippuaoopperaa.

Viikon vinkki

Huomaako kukaan enää uutisoinnissa näitä uutisia, esimerkiksi; "Elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet tuplasti muihin EU-maihin verrattuna.", Karmaiseva hintamuutos kauppojen hyllyillä ja S-etukortilla ja K-plussakortilla on kääntöpuolensa.

Suomessa siis kaikki kaupan tasot sekä veroittaja pitävät huolen siitä että ruoka olisi maksimaalisen hintaista ja että niistä saatava kate on mahdollisimman korkea. Oikeastaan tälle faktalle ei oikein enää jaksa paljoa muuta tehdä kuin kohottaa olkiaan ja valittava mahdollisimman usein saksan lahja suomalaisille: Lidl.

 Mutta nyt kuitenkin siihen vinkkiin. Lähiruoka ei välttämättä ole aina halvinta, mutta sitä mahdollisuuksien mukaan suosimalla päästään ainakin ohittamaan keskusliikkeiden ahneuskoneisto ja yleensä laatu on korkeinta mahdollista. Nyt edes paikallisten elintarvikeyritysten ja lähiruokaa myyvien paikkojen löytäminen ei ole vaikeaa, kiitos Aitojamakuja.fi -sivuston.

 Suosittelen lämpimästi!

Tiedän mitä tein tänä kesänä

Ja tähän ei taas voi kommentoida kuin:

Ooops.