Viikon vinkki

Huomaako kukaan enää uutisoinnissa näitä uutisia, esimerkiksi; "Elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet tuplasti muihin EU-maihin verrattuna.", Karmaiseva hintamuutos kauppojen hyllyillä ja S-etukortilla ja K-plussakortilla on kääntöpuolensa.

Suomessa siis kaikki kaupan tasot sekä veroittaja pitävät huolen siitä että ruoka olisi maksimaalisen hintaista ja että niistä saatava kate on mahdollisimman korkea. Oikeastaan tälle faktalle ei oikein enää jaksa paljoa muuta tehdä kuin kohottaa olkiaan ja valittava mahdollisimman usein saksan lahja suomalaisille: Lidl.

 Mutta nyt kuitenkin siihen vinkkiin. Lähiruoka ei välttämättä ole aina halvinta, mutta sitä mahdollisuuksien mukaan suosimalla päästään ainakin ohittamaan keskusliikkeiden ahneuskoneisto ja yleensä laatu on korkeinta mahdollista. Nyt edes paikallisten elintarvikeyritysten ja lähiruokaa myyvien paikkojen löytäminen ei ole vaikeaa, kiitos Aitojamakuja.fi -sivuston.

 Suosittelen lämpimästi!

Aikuisten lelut

Maailmassahan voittaa se jolla on parhaat lelut?

Muutama vuosi sitten oli uutinen kun joku osti virtuaalisen avaruusaseman ja maksoi siitä $330000 ihka-aitoa rahaa. Toisaalla joku latoi $16000 tiskiin ostaakseen bitti-miekan.

Hämmentyneenä mietin minne se mopo keuli omalla kohdalla kun tajusin viikon sisällä pistäneeni hieman samansuuntaiseen lähes $300, bitteihin.

Toisaalta, voinko nyt röyhennellä vihreillä arvoilla kun kulutin rahaa johonkin virtuaaliseen, enkä esimerkiksi indoneesialaisen lapsityöläisen kätösillä valmistettuun hömppään joka on tänne, toiselle puolelle maailmaa, kuljetettu ja josta voitot menevät jollekin möhömahaiselle jo valmiiksi liian rikkaalle mogulille?

Kärsin nyt epätietoisena henkilökohtaista kriisiä kun en tiedä pitäisikö facepalmata ja todeta "voi taivas, mitä sitä oikein tuli tehtyä", vai pitäisikö keittää kuppi chai-teetä ja myhistellää partaansa.

Rahalla rakkautta

Aina niin ihqu(!) Emma kirjoitti blogissaan "Rahalla rakkautta" aiheesta.

Tähän voisi kirjoittaa jotain vaikka misseistä ja jääkiekonpelaajista. Mutta oikeastaan enemmäkin mieleen tulee kirjoitus joka jossain vaiheessa kiersi netissä. En nyt edes yritä kaivaa viitteitä kirjoituksen aitoudesta, mutta kyseessä on kirje jonka 25-vuotias kaunis nainen kirjoitti jollekin internetin palstoista kysellen kuinka saada rikas mies. Vastauksen väitetysti kirjoitti "melko" rikas JP Morgan pankin pääjohtaja... Kirje vastauksineen luettavissa vaikka tästä: A letter from JP Morgan CEO to gold diggers. Varsin hyvin muotoiltu ja avattu vastaus mielestäni...

Itse olen kerran ollut tilanteessa jossa olin jonkinlaisessa suhteessa naisihmisen kanssa jolle elämän tärkeitä arvoja edusti muunmuassa miesystävän auton merkki ja malli. Aikuinen ihminen siis. Eihän ko. naikkonen ikinä tajunnut että pääkaupunkiseudulla auto olisi enemmänkinturhake, sillä esimerkiksi melkein kaikki minunkin liikkumiseni tapahtuu nopeammin ja tuskattomammin julkisilla kuin omalla autolla. Ja jos ei ole nassikoita kuskattavana harrastuksiin tai muuta erikoistarvetta, ei ole järkeä edes omistaa autoa.

Elämänlaatua ostamassa

Viimeisen muuttoni aikana päätin että halvahko kahvinkeittimeni vihdoin pääsee eläkkeelle ja päätyi roskikseen. Laiskuutta ja saamattomuutta lienee, että viimeinen vuosi on sitten mennyt ihan vain pikakahvilla kotona. En ole varsinaisesti mikään kofeiiniaddikti, sillä kotona varmaan viikon aikana tulee juotua vain muutamia kuppeja kahvia ja pikakahvi on ajanut asiansa siedettävästi.

Nyt kuitenkin pitkän sulattelun jälkeen hankkia Aeropressin ja kahvimyllyn. Pientä väkerrystä se kupillisen tekeminen papujen jauhamisen kera on, mutta kyllä taas kelpaa ja muistuu mieleen miten siitä kahvistakin voi oikeasti nauttia. Oikeastaan ainoa negatiivinen asia on että olen tottunut juomaan kahvini sammiosta ja tuosta Aeropressistä sitä mustaa kultaa valmistuu melkeinpä harmittavan vähän kerralla. Laatu kuitenkin korvannee määrän.

Lisäksi ostin (taas) uuden sähkötupakan. Ensimmäisen ostamisesta on varmaan jo kymmenisen vuotta ja täytyypä tästäkin sanoa että laatu korvaa paljon. Siinä missä omistan jotain parinkympin tohottimia, tämä oli jo roippeinensa puolitoista sataa, mutta nyt parin viikon sauhuttelun jälkeen voin vain todeta että nyt on vihdoin käsissä laite joka on korvannut normaalit tupakat täysin tuskattomasti. Yhtään ei ole tullut poltettua sen jälkeen kun tämän vimpaimen akku ensi kertaa lataantui.

Rahalla ei saa kuulemma onnea. Kyllä sillä vain jonkinlaista tyytyväisyyttä olemiseensa voi ostaa.