Viimeinen HIMYM päivitys.... ehkä.

Niin, siis HIMYM kestää 208 jaksoa, eli noin 80 tuntia. Näistä join 207,9 jaksoa on vähintäinkin viihdyttäviä ja koko sarjan viimeiset 0,1 jaksoa karmaisevaa sheisseä.

Lopusta löytyy myös ihanan disneymäinen ohje onnistuneeseen ja onnelliseen parisuhteeseen:

It was at times a long, difficult road. But I'm glad it was long and difficult, because if I hadn't gone through hell to get there, the lesson might not have been as clear. You see, kids, right from the moment I met your mom, I knew... I have to love this woman as much as I can for as long as I can, and I can never stop loving her, not even for a second. I carried that lesson with me through every stupid fight we ever had, every 5:00 a.m. Christmas morning, every sleepy Sunday afternoon, through every speed bump. Every pang of jealousy or boredom or uncertainty that came our way, I carried that lesson with me. And I carried it with me when she got sick. Even then, in what can only be called the worst of times, all I could do was look at her and thank God, thank every god there is, or ever was, or will be, and the whole universe, and anyone else I can possibly thank that I saw that beautiful girl on that train platform, and that I had the guts to stand up, walk over to her, tap her on the shoulder, open my mouth, and speak. 

Elämässä on ylä- ja alamäkiä, mutta vaikka saan allergiaoireita disneymäisyydestä, olen sitä mieltä että jos tarpeeksi usein jaksaa rakastaa, vaikka ei juuri sillä hetkellä siltä tuntuisi, on erittäin suuret mahdollisuudet onnistuneeseen ja positiiviseen ihmissuhteeseen.

Päätin perustaa uskonnon

Päätin perustaa uskonnon. Tällä kertaa se ei liity ylipappeuteen ja palvontamenoihin joihin kuuluu neitsyitä.

Eräs eri uskonnoissa toistuvista teemoista on uudelleensyntymä. Uudessa uskonnossani viedään ajatus uudelleensyntymästä hieman uusille poluille ja samalla nojataan Äiti Maa - Gaia - ajattelutavan suuntaan.

Suurin pointti koko uskonnossa on että me synnymme aina uudestaan. Tai oikeastaan ei ole meitä. Olemme vain yksi ja sama joka syntyy aina uudelleen. Sinä et ole sinä, minä en ole minä, olemme yksi.

Kun elämä loppuu synnymme joksikin toiseksi eläväiseksi, ihmiseksi, eläimeksi tai vaikka kasviksi. Ajalla ei ole merkitystä, seuraavaksi edessä oleva elämä voi olla menneisyydessä, nykyisyydessä tai tulevaisuudessa.

Lopputulema on että rakasta ja kunnioita kaikkea elävää - koska se olet sinä.

Totuuden roiskeita

Asioita joita olen vuosien saatossa oppinut: yleisin syy siihen että tipahdat friend zonelle ei ole se että olet liian nössö, etenet varovaisesti tai suoraan sanottuna et käyttäydy kuin seksinnälkäinen alfa-uros.

Yleisin syy on että välillänne ei ikinä ollut molemminpuolista fyysistä vetovoimaa.

Kannattaa myös muistaa että vaikka yleensä sitä joko on heti ensihetkestä tai ei, joskus sen syttyminen vaatii aikansa.

Nostalgointi

Näin joulun ja loppuvuoden aikoihin on monella tapana kääntää katse menneeseen uuden alkamista odotellessa. Moni nostalgoi ja miettii kuinka ennen kaikki oli paremmin. Niitä hetkiä kun muistelee rakastaneensa ja kuinka oli rakastettu vaikka ei silloin sitä ollut tajunnut.

Ihmissuhteita jotka loppuivat, mutta näin etäisyyden päästä olivat ah niin ihania.

Minä teen päinvastoin.

Katselen ihmisiä joiden kanssa minulla on ollut suhde ja kauhistelen aidosti. Kuinka osa niistä on suoraan sanottuna rupsahtaneet ja muuttuneet ihmisiksi joita en enää edes tunnistaisi. Kuinka heillä nuorempana oli periaatteita ja tavoitteita ja kuinka ne nykyään ovat kadonneet. Joissain tapauksissa tuntuu niin hupaisalta kuinka joidenkin ihmisten kanssa joutui aikoinaan vääntämään nimenoaan näkökantojen erosta joihinkin asioihin ja jotka nyt ovat heittäneet nuo näkökannat elämästään vaikka ne silloin olivat elämää tärkeämpiä.

Lisäksi yllättävän monen jaloissa pyörii jälkikasvua. Ihan aidosti kauhistun jos olisin hankkinut jonkun heistä kanssa itse jälkikasvua. Se olisi luonnollisesti varmaan suurin asia elämässäni, mutta olisinko itse kasvanut toiseen suuntaan ja vieläkö pystyisin rakastamaan jotakuta entisistäni?

Ehkä olisin kasvanut samaan suuntaan ja olisin ihan onnellinen nyt. Toisaalta tässä todellisuudessa olen täysin tyytyväinen nykytilanteeseeni, yksin.

Silti yllätin itseni pari viikkoa sitten. Siihen ei tarvittu kuin vastaan kävelevä naisihminen. Vaikka en koe olevani ja kivenkovaan väitän etten ole pinnallinen pelkkä ohimenevä hetki sai elämäni sekaisin useammaksi päiväksi.

Mieleeni paloi tuo näky ja täysin käsittämätön tunnevyöry paloi liekkimerenä sisälläni. En edes pystynyt käsittelemään kaikkia tunteita sisälläni. Siellä roviona paloi ihastusta, hoivaviettiä ja puhdasta lihallista himoa varmaan tusinan muun tunteen kanssa.

Oliko se todellakin yksi tuntematon henkilö joka ehkä muistutti joitain muita henkilöitä joita kohtaan minulla on ollut jotain tunteita joka laukaisi patoutuneet tunteet, vai olivatko nuo kaikki tunteet käyttämättöminä patoutuneet sisälläni ja tuo hetki vain sain padot kaatumaan niiden määrän alla?

Ja nytkin piti vain todeta että olen onnellinen että en ollut onnellinen ja mieleni karkaa jonnekin tuntemattomille teille ja mietin kaipaanko silti jotain mitä en tunnusta kaipaavani.

Mikä on parisuhteessa tärkeintä

Kaikki tuntuvat tietävän mitkä asiat ovat parisuhteessa tärkeimpiä. Samaan aikaan kukaan ei tunnu tietävän mitkä asiat ovat oikeasti parisuhteessa tärkeimpiä. Teoriani mukaan tämä johtuu siitä että jokainen parisuhde on erilainen. Jotkut asiat ovat joissain parisuhteissa niin luonnollisia, että niiden tärkeyttä ei tajua niinkauan kuin asiat rullaavat ilman erityisempää keskittymistä juuri niihin asioihin. Usein jopa liika analysointi saattaa aiheuttaa säröä juuri siksi että nämä ikäänkuin näkymättömät asiat muuttuvat näkyviksi.

Silti aion nyt tökkäistä ampiaispesää ja kertoa (taas) alustavan teoriani siitä mikä on oikeasti tärkeintä parisuhteessa.

Tärkeintä on ajatella samalla aallonpituudella.

Tämä koskee niin parisuhdetta kuin muitakin ihmissuhteita. Jokainen on varmaankin huomannut kuinka joidenkin kanssa joutuu vääntämään rautalankaa ja/tai selittämään sanomisiaan tarkemmin että ne menevät vastaanottajalle ymmärrettynä.

Jos kaksi ihmistä on samalla aallonpituudella, ei aina edes tarvitse kuin aloittaa lause ja vastaanottaja jo ymmärtää mitä olet aikeissa selittää. Syntyy tupu-hupu-ilmiö jolloinka toinen voi lopettaa toisen aloittaman lauseen.

Kun tämä laajenee ajatusten tasolle, on ihmisen helppo olla, eikä energiaa huku siihen että jokainen asia pitää diskuteerata tai selvitellä muuten juurtajaksain.

Epäilen vahvasti että moni tiedostamatta etsii juuri tätä ominaisuutta vastapuoleltaan. Yleensä kuitenkin löytymisen estää asian tiedostamattomuus. Ihmiset tapaavat ympyröissä joissa heillä on jonkinlainen kuori tai rooli joka estää tämän yhteyden syntymisen. Jotta yhteys, siirtyminen samalle allonpituudelle syntyisi, vaaditaan suojien katoamista ja hienovaraista säätymistä. Joskus jopa voi käydä niin että vaikka samalle taajudelle päätyykin, se on vain väkinäisesti omasta taajuudesta luopumista ja toinen alitaajuisesti kokee jossain vaiheessa itselleen väärällä taajudella olemisen liian työlääksi.

Bonusajatuksena tarjoilen väitteen että meillä on toinen nimi sille kun tapaat henkilön joka jo valmiiksi on säätynyt samalle taajuudelle kanssasi: rakkautta ensi silmäyksellä. Se että kaikki eivät joko usko tai oikeasti koe tätä voi johtua siitä että heillä itsellään on niin kovat taajuushäiritsimet, kuoret, että kukaan ei pääsee suoraan samalle taajuudelle.

Tissit

Meinasin kirjoittaa tisseistä, mutta mitä pitemmälle kirjoitus eteni, sitä tyhmemmältä niistä kirjoittaminen alkoi tuntumaan. Joten pistänpä tähän vain pari linkkiä joihin ajattelin tukeutua:

Tutkimus täydellisistä rinnoista (kuvineen!)

Keira Knightleyn rinnat

Motivaation kirjoittaa aiheesta kuitenkin laukaisi(!) IltaSanomien juttu josta lainaus tässä:

"3-vuotiaan tyttäreni logiikkaa rintojen koon vaikutuksesta elämään: Meillä oli aamulla kiire töihin ja hoitoon, mutta sanoin tyttärelleni, että juon äkkiä kupin kahvia, niin lähdetään sitten. Tyttö oli hetken hiljaa ja tuumi sitten: 'Niin, aikuiset saa juoda kahvia kun niillä on niin isot tissitkin.'"

Lopuksi vain totean että tissit ovat melkein aika kiva juttu, muistaakseni.

Rakkaus ei riitä

Tänään löytyi taas helmiä internetistä: Mark Mansonin kirjoitus Love is not enough.

Koska uskon että tämän postauksen lukee noin kolme ihmistä ja teistä kaikki osaavat englantia ihan tarpeeksi hyvin, jätän nyt tekstin kommentoimisen siihen että totean vain että onpa taas lätkäisty fiksua asiaa nettiin, helmiä sioille.

Pari täkyä joiden tarkoitus on viimeistään saada kaikki kolme klikkaamaan yltä sivu auki ja kuluttamaan muutama minuutti lukemiseen:

In our culture, many of us idealize love. We see it as some lofty cure-all for all of life’s problems. Our movies and our stories and our history all celebrate it as life’s ultimate goal, the final solution for all of our pain and struggle. And because we idealize love, we overestimate it. As a result, our relationships pay a price.

1. Love does not equal compatibility

2. Love does not solve your relationship problems

3. Love is not always worth sacrificing yourself

Would you tolerate your partner’s negative behaviors in your best friend?

Remember this: The only way you can fully enjoy the love in your life is to choose to make something else more important in your life than love.

Because you need more in life than love. Love is great. Love is necessary. Love is beautiful. But love is not enough.


edit: meinasin unohtaa melkein aiheeseen liittyvän youtuben!

Naiset ja miehet

Toisinaan sitä törmää johonkin täysin tyhjentävästi jonkun asian selittävään esitykseen, kuten tämä.

Kannattaa katsoa loppuun asti.

Edit: ja yllätyksellisesti alkuperäinen on ilmeisesti tämä video !!

Salaistakin salaisempi pahe

En ikinä tunnustaisi salaista pahettani julkisesti.

Se on niin likainen että sen ääneen sanomisen jälkeen pitäisi käydä pitkässä suihkussa puhdistautumassa.

Pidin oikeasti, hyvin paljon tv-sarjasta How I Met Your Mother (suomeksi Ensisilmäyksellä). Komedialla kuorrutettua jenkkihöttöä jossa oli kultainen sydän ja kaikessa teennäisyydessään se osui johonkin ja liikutti, minua.

Nyt sekin on sitten ohi, viimeiset jaksot nähty ja jostain piilosta iski kaiho asioihin, ihmisiin, jotka ovat poistuneet elämästä.

Mennyttä ei takaisin saa, en edes haluaisi, mutta joihinkin asioihin ja ihmisiin on määrittelemätön kaiho.