Viimeinen HIMYM päivitys.... ehkä.

Niin, siis HIMYM kestää 208 jaksoa, eli noin 80 tuntia. Näistä join 207,9 jaksoa on vähintäinkin viihdyttäviä ja koko sarjan viimeiset 0,1 jaksoa karmaisevaa sheisseä.

Lopusta löytyy myös ihanan disneymäinen ohje onnistuneeseen ja onnelliseen parisuhteeseen:

It was at times a long, difficult road. But I'm glad it was long and difficult, because if I hadn't gone through hell to get there, the lesson might not have been as clear. You see, kids, right from the moment I met your mom, I knew... I have to love this woman as much as I can for as long as I can, and I can never stop loving her, not even for a second. I carried that lesson with me through every stupid fight we ever had, every 5:00 a.m. Christmas morning, every sleepy Sunday afternoon, through every speed bump. Every pang of jealousy or boredom or uncertainty that came our way, I carried that lesson with me. And I carried it with me when she got sick. Even then, in what can only be called the worst of times, all I could do was look at her and thank God, thank every god there is, or ever was, or will be, and the whole universe, and anyone else I can possibly thank that I saw that beautiful girl on that train platform, and that I had the guts to stand up, walk over to her, tap her on the shoulder, open my mouth, and speak. 

Elämässä on ylä- ja alamäkiä, mutta vaikka saan allergiaoireita disneymäisyydestä, olen sitä mieltä että jos tarpeeksi usein jaksaa rakastaa, vaikka ei juuri sillä hetkellä siltä tuntuisi, on erittäin suuret mahdollisuudet onnistuneeseen ja positiiviseen ihmissuhteeseen.

Uskontopäivitys - perjantaiversio

Perjantain kunniaksi julistan että kun normaalisti teema on "rakasta muita", perjantaisin se on "rakastelkaa muita".

Koska...

Totuuden roiskeita

Asioita joita olen vuosien saatossa oppinut: yleisin syy siihen että tipahdat friend zonelle ei ole se että olet liian nössö, etenet varovaisesti tai suoraan sanottuna et käyttäydy kuin seksinnälkäinen alfa-uros.

Yleisin syy on että välillänne ei ikinä ollut molemminpuolista fyysistä vetovoimaa.

Kannattaa myös muistaa että vaikka yleensä sitä joko on heti ensihetkestä tai ei, joskus sen syttyminen vaatii aikansa.

Pelaamista?

Pitääkö ihmissuhteissa pelata? Ainakin aluksi?

Lähdetään nyt vaikka bloggareiden suosimista karkkikaupoista - treffipalstoista. Ilmoitukseen pitäisi pistää sopivia sanoja täkyiksi ja vältellä toisia. Jotkit asiat pitää esittää juuri tietyllä tavalla ja jotkin ovat täysin kiellettyjä.

Treffaillessa pitää muistaa kaikenmaailman sääntöjä, ei saa tehdä sitä ja tätä vaikka mieli tekisi ja toisaalta toisia asioita tulee tehdä. Joitain asioita pitää keskustellessa korostaa ja jotkut asiat taas ovat tabuja.

Tutustuuko näin ihmisiin, vai onko tämä alkusarjan peliä jota pitää osata pelata että pääsee jatkopeleihin?

Bucket list 2015

Ihmisillä on tapana kuvitella syntyvänsä joka vuosi uudelleen. Tammikuussa parannetaan tapoja ja luvataan suuria uusia suuntia.

Niinpä mietin bucket-listaa vuodelle 2015 minäkin. Tosin tämä tuli nyt niin yllättäen että en keksinyt kuin kaksi kohtaa.

Ensimmäinen liittyy tietotaitoon, hieman ammattiin ja paljon osaamiseeni. Sattuneesta syystä en nyt sitä availe sen enempää, mutta ensimmäinen päätökseni olkoon keskittyä uuden oppimiseen tuon aihepiirin tiimoilta ensi vuoden aikana ja kehittyä siinä vähintäinkin rautaiseksi osaajaksi.

Toinen kohta on vaivannut nyt mieltäni viikon tai pari kasvanemassa määrin: taitaa olla aika kokeilla näitä parisuhdehärdellejä taas. Ehkä kuitenkin varovaisesti kepillä jäätä (no pun intended). Jos vain varovaisesti tähtäisi siihen että päinvastoin kuin tänä vuonna voisi kokeilla käydä ihka aidoilla treffeillä. Siitä voisi sitten katsoa olisiko aika kypsä ja kaipaanko oikeasti koko härdelliä.

Nostalgointi

Näin joulun ja loppuvuoden aikoihin on monella tapana kääntää katse menneeseen uuden alkamista odotellessa. Moni nostalgoi ja miettii kuinka ennen kaikki oli paremmin. Niitä hetkiä kun muistelee rakastaneensa ja kuinka oli rakastettu vaikka ei silloin sitä ollut tajunnut.

Ihmissuhteita jotka loppuivat, mutta näin etäisyyden päästä olivat ah niin ihania.

Minä teen päinvastoin.

Katselen ihmisiä joiden kanssa minulla on ollut suhde ja kauhistelen aidosti. Kuinka osa niistä on suoraan sanottuna rupsahtaneet ja muuttuneet ihmisiksi joita en enää edes tunnistaisi. Kuinka heillä nuorempana oli periaatteita ja tavoitteita ja kuinka ne nykyään ovat kadonneet. Joissain tapauksissa tuntuu niin hupaisalta kuinka joidenkin ihmisten kanssa joutui aikoinaan vääntämään nimenoaan näkökantojen erosta joihinkin asioihin ja jotka nyt ovat heittäneet nuo näkökannat elämästään vaikka ne silloin olivat elämää tärkeämpiä.

Lisäksi yllättävän monen jaloissa pyörii jälkikasvua. Ihan aidosti kauhistun jos olisin hankkinut jonkun heistä kanssa itse jälkikasvua. Se olisi luonnollisesti varmaan suurin asia elämässäni, mutta olisinko itse kasvanut toiseen suuntaan ja vieläkö pystyisin rakastamaan jotakuta entisistäni?

Ehkä olisin kasvanut samaan suuntaan ja olisin ihan onnellinen nyt. Toisaalta tässä todellisuudessa olen täysin tyytyväinen nykytilanteeseeni, yksin.

Silti yllätin itseni pari viikkoa sitten. Siihen ei tarvittu kuin vastaan kävelevä naisihminen. Vaikka en koe olevani ja kivenkovaan väitän etten ole pinnallinen pelkkä ohimenevä hetki sai elämäni sekaisin useammaksi päiväksi.

Mieleeni paloi tuo näky ja täysin käsittämätön tunnevyöry paloi liekkimerenä sisälläni. En edes pystynyt käsittelemään kaikkia tunteita sisälläni. Siellä roviona paloi ihastusta, hoivaviettiä ja puhdasta lihallista himoa varmaan tusinan muun tunteen kanssa.

Oliko se todellakin yksi tuntematon henkilö joka ehkä muistutti joitain muita henkilöitä joita kohtaan minulla on ollut jotain tunteita joka laukaisi patoutuneet tunteet, vai olivatko nuo kaikki tunteet käyttämättöminä patoutuneet sisälläni ja tuo hetki vain sain padot kaatumaan niiden määrän alla?

Ja nytkin piti vain todeta että olen onnellinen että en ollut onnellinen ja mieleni karkaa jonnekin tuntemattomille teille ja mietin kaipaanko silti jotain mitä en tunnusta kaipaavani.

Mikä on parisuhteessa tärkeintä

Kaikki tuntuvat tietävän mitkä asiat ovat parisuhteessa tärkeimpiä. Samaan aikaan kukaan ei tunnu tietävän mitkä asiat ovat oikeasti parisuhteessa tärkeimpiä. Teoriani mukaan tämä johtuu siitä että jokainen parisuhde on erilainen. Jotkut asiat ovat joissain parisuhteissa niin luonnollisia, että niiden tärkeyttä ei tajua niinkauan kuin asiat rullaavat ilman erityisempää keskittymistä juuri niihin asioihin. Usein jopa liika analysointi saattaa aiheuttaa säröä juuri siksi että nämä ikäänkuin näkymättömät asiat muuttuvat näkyviksi.

Silti aion nyt tökkäistä ampiaispesää ja kertoa (taas) alustavan teoriani siitä mikä on oikeasti tärkeintä parisuhteessa.

Tärkeintä on ajatella samalla aallonpituudella.

Tämä koskee niin parisuhdetta kuin muitakin ihmissuhteita. Jokainen on varmaankin huomannut kuinka joidenkin kanssa joutuu vääntämään rautalankaa ja/tai selittämään sanomisiaan tarkemmin että ne menevät vastaanottajalle ymmärrettynä.

Jos kaksi ihmistä on samalla aallonpituudella, ei aina edes tarvitse kuin aloittaa lause ja vastaanottaja jo ymmärtää mitä olet aikeissa selittää. Syntyy tupu-hupu-ilmiö jolloinka toinen voi lopettaa toisen aloittaman lauseen.

Kun tämä laajenee ajatusten tasolle, on ihmisen helppo olla, eikä energiaa huku siihen että jokainen asia pitää diskuteerata tai selvitellä muuten juurtajaksain.

Epäilen vahvasti että moni tiedostamatta etsii juuri tätä ominaisuutta vastapuoleltaan. Yleensä kuitenkin löytymisen estää asian tiedostamattomuus. Ihmiset tapaavat ympyröissä joissa heillä on jonkinlainen kuori tai rooli joka estää tämän yhteyden syntymisen. Jotta yhteys, siirtyminen samalle allonpituudelle syntyisi, vaaditaan suojien katoamista ja hienovaraista säätymistä. Joskus jopa voi käydä niin että vaikka samalle taajudelle päätyykin, se on vain väkinäisesti omasta taajuudesta luopumista ja toinen alitaajuisesti kokee jossain vaiheessa itselleen väärällä taajudella olemisen liian työlääksi.

Bonusajatuksena tarjoilen väitteen että meillä on toinen nimi sille kun tapaat henkilön joka jo valmiiksi on säätynyt samalle taajuudelle kanssasi: rakkautta ensi silmäyksellä. Se että kaikki eivät joko usko tai oikeasti koe tätä voi johtua siitä että heillä itsellään on niin kovat taajuushäiritsimet, kuoret, että kukaan ei pääsee suoraan samalle taajuudelle.

Mancrush revisited - without men

Nyt on ihan pakko päivittää tuota aikaisempaa listaa.... Eli unohdetaan kaikki aikaisemmat ja korvataan ne näillä kahdella näin joulunkin lähestyessä lahjalistaa ajatellessa.

Olivia Munn

Vielä tovi sitten luulin että Olivia Munn on "se ihan hotti standardi babe leffoissa". Noh, sitten törmäsin esimerkiksi tähän youtube-kanavaan ja tähän kirjaan. On se vain kumma miten mielipide muuttui kun rupesi arvostamaan ihmisen mielipiteitä, luonnetta ja huumorintajua.

Analeigh Tipton

Ja täysin eri tarina. En tiedä henkilöstä paljoakaan. Yksikään näkemäni haastattelu tai roolisuoritus ei ole herätellyt mitään tunteita.

Mutta. Näin elokuvan Two Night Stand. Elokuva itsessään on typerää hömppää eikä siinä ole juuri mitään hyvää, paitsi Tipton. Voisikin oikeastaan sanoa että ihastuin roolihahmoon Meganiin, enkä Analeightiin. Ihan käsittämättömät kicksit jostain elokuvassa olevasta hahmosta. 

Rakkaus ei riitä

Tänään löytyi taas helmiä internetistä: Mark Mansonin kirjoitus Love is not enough.

Koska uskon että tämän postauksen lukee noin kolme ihmistä ja teistä kaikki osaavat englantia ihan tarpeeksi hyvin, jätän nyt tekstin kommentoimisen siihen että totean vain että onpa taas lätkäisty fiksua asiaa nettiin, helmiä sioille.

Pari täkyä joiden tarkoitus on viimeistään saada kaikki kolme klikkaamaan yltä sivu auki ja kuluttamaan muutama minuutti lukemiseen:

In our culture, many of us idealize love. We see it as some lofty cure-all for all of life’s problems. Our movies and our stories and our history all celebrate it as life’s ultimate goal, the final solution for all of our pain and struggle. And because we idealize love, we overestimate it. As a result, our relationships pay a price.

1. Love does not equal compatibility

2. Love does not solve your relationship problems

3. Love is not always worth sacrificing yourself

Would you tolerate your partner’s negative behaviors in your best friend?

Remember this: The only way you can fully enjoy the love in your life is to choose to make something else more important in your life than love.

Because you need more in life than love. Love is great. Love is necessary. Love is beautiful. But love is not enough.


edit: meinasin unohtaa melkein aiheeseen liittyvän youtuben!

Naiset ja miehet

Toisinaan sitä törmää johonkin täysin tyhjentävästi jonkun asian selittävään esitykseen, kuten tämä.

Kannattaa katsoa loppuun asti.

Edit: ja yllätyksellisesti alkuperäinen on ilmeisesti tämä video !!

Teräsmies ja musta nyt vaan tuntuu siltä

Miksi Teräsmiehen nimi Teräsmies, tai Superman in iiingliiish eikä Just-ja-just-mies?

En nyt kyseenalaista miehuutta koska ne trikoot. Mutta oletteko huomanneet että Teräsmies pelastaa ihmisiä aina just-ja-just viimeisellä mahdollisella hetkellä eikä hetkeäkään aikaisemmin? Tai että Teräsmies jaksaa just-ja-just nostaa vaikka tuhannen kilon painon tai valtamerilaivan? Ei ihme että Teris on sinkku, voi hieman painaa kun joku naikkonen pyytää Teristä tekemään jotain ja Teris tekee sen sitten just-ja-just viimeisellä hetkellä ennenkuin naikkosen aivot räjähtävät ja sen jälkeen huohahtaa kuinka just-ja-just jaksoi viedä roskat ulos.

Niin, tällaista mä vaan täällä oon miettinyt.

Lisäksi annan erään maailman tärkeimmistä parisuhdevinkeistä: Jos seurustelukumppanisi sanoo "musta nyt vaan tuntuu siltä" puhuessaan jostain tärkeämmästä asiasta kuin jäätelön mausta, jätä se sika heti jos hän ei kykene tai halua avata miksi se nyt siltä tuntuu.

Naismainen macho

Tänään törmäsin uutiseen jossa kerrottiin: "Suomalaiset naiset suosivat naisellisempia miehiä kuin naiset muualla maailmassa, selviää kansainvälisen tutkijaryhmän tuoreesta tutkimuksesta."

Pari viikkoa sitten taas uutisoitiin jotta: "Näistä maista löytyy perinteisiä miehiä, hieman machojakin, mikä miellyttää osaa naisista."

Nyt jos ohitetaan se että ensimmäinen uutinen puhuu selkeästi naisten enemmistöstä ja jälkimmäinen osasta, niin pääsee uutisoinnin tasoon joka varmaan hämmentää keskipitkässä juoksussa ja pidemmässä toivottavasti saa ihmiset "arvostamaan" näitä uutisia juuri niin paljon kuin niitä pitääkin.

Pieniä, mutta sekavia pohdintoja

Kun nainen näkee nuorenparin lastenvaunujen kanssa hän kokee kateutta ja katkeruutta siitä että hänellä ei ole parisuhdetta ja pientä lasta. Kun mies näkee nuorenparin lastenvaunujen kanssa hän miettii että nuokin ovat harrastaneet seksiä.

Mieleeni tuli eräänä päivänä paras kysymys mitä voi mahdolliselta kumppanilta kysyä. Päädyin siihen että se olisi; "mistä mallisi parisuhteeseen on kotoisin?"

Vääriä vastauksia ovat sellaiset jotka viittaavat saippuasarjoihin, elokuviin, kirjoihin tai epämääräisiin vieraisiin ihmisiin.

Oikea vastaus olisi jos se viittaa vaikka isovanhempiin jotka ovat olleet naimisissa nuoruudestaan ja yhä arvostavat ja rakastavat toisiaan.

Vaan kukapa edes vahingossa vastaisi tuollaiseen kysymykseen rehellisesti. Kuka edes on pohtinut asiaa omalta kohdaltaan ja rehellisesti on itselleen vastauksen avannut?

Suunnitelmallisuus ja odotukset

Olen huomannut viimeaikoina, että jos teen mielessäni suunnitelmia tyyliin "kun pääsen tänään kotiin täältä, teen sitä ja tätä", tai "tänä viikonloppuna teen tuota ja sitä", se yleensä tarkoittaa että teen jotain aivan muuta. Sinkkuelämän vapauksia on tietenkin tehdä juuri sitä mitä sillä hetkellä tekee mieli sen sijaan että noudattaisi jotain suunnitelmia.

Sitten kun mietin taaksepäin, aikaa kun elin avoliitossa, muistan että yksi asioista jotka olivat raivostuttavimpia, oli että oli yhteisiä suunnittelmia, mutta ne muuttuivat lennossa ja kun oli jotain suunniteltu, ei kuitenkaan menty niiden suunnitelmien mukaan.

Jossain vaiheessa tiedostin, että olin alkanut tekemään oletuksia joistain asioista ja siitä miten ne menisivät ja koin ahdistusta siitä että todellisuudessa ne aina menivätkin jollain muulla tapaa. Olin varmaan liiankin usein hankala ja huonolla tuulella ennenkuin itse tiedostin tämän asian ja tietoisesti aloin välttämään tekemästä mitään oletuksia. Tämä tosin kostautui sillä, että en usein edes tehnyt mitään suunnitelmia etukäteen.

Yksi suurimmista muutoksista sinkkuuden ja "vakavan" suhteen välillä onkin juuri tämä vapaus valita lennnosta tuntuuko joku suunnitelma hyvältä ja haluaako sitä noudattaa. Jos, ja tämä on tällähetkellä iso jos, edes suunnittelisin hakeutumista parisuhteeseen, olisiko siis parempi alkaa nyt totuttelemaan siihen että noudattaa omiakin suunnitelmia ajankäytön suhteen, vaikka melko usein oikeasti tekisi mieli niistä poiketakin?

Melko teoreettinen kysymys tosin ihmiseltä joka ei lähitulevaisuudessa koe vakavan parisuhteen uhkaa ajankohtaiseksi, mutta onhan se niinkin, että salama näissä asioissa voi iskeä kirkkaaltakin taivaalta, ja silloin kannattaisi tunteiden mukana olla järkikin. Elämä kun ei ole romanttista saippuaoopperaa.