Rain City

Oh, do you know who we are inside?
And oh, can you know what's right beside?
You don't wanna know if the tide is high or low.

If you don't wanna lend a hand then try to stay at home
Millions more will come and go yet we are still alone

Alone.

I know:

I have the right to fight for flight
But oh, do we villify what's right beside.

If you don't wanna lend a hand then try to stay at home.
Human beings may take your heart and hang on to your soul

...your soul

Please don't forget that you are beautiful

Ah, do you know who we are inside?
And oh, so they criticize..but we tried, we tried.

If you don't wanna lend a hand then try to stay at home
Millions more will close the door it chills us to the bone
Others still will take your and consciously atone
Subtlety reminds you that you never were alone.

You must fight for your soul!

Your soul (you've got to want it for me...)
Your soul (you've got to want it for me...)
Your soul (you've got to want it for me...)
Your soul (you've got to want it for me...)

Viimeinen HIMYM päivitys.... ehkä.

Niin, siis HIMYM kestää 208 jaksoa, eli noin 80 tuntia. Näistä join 207,9 jaksoa on vähintäinkin viihdyttäviä ja koko sarjan viimeiset 0,1 jaksoa karmaisevaa sheisseä.

Lopusta löytyy myös ihanan disneymäinen ohje onnistuneeseen ja onnelliseen parisuhteeseen:

It was at times a long, difficult road. But I'm glad it was long and difficult, because if I hadn't gone through hell to get there, the lesson might not have been as clear. You see, kids, right from the moment I met your mom, I knew... I have to love this woman as much as I can for as long as I can, and I can never stop loving her, not even for a second. I carried that lesson with me through every stupid fight we ever had, every 5:00 a.m. Christmas morning, every sleepy Sunday afternoon, through every speed bump. Every pang of jealousy or boredom or uncertainty that came our way, I carried that lesson with me. And I carried it with me when she got sick. Even then, in what can only be called the worst of times, all I could do was look at her and thank God, thank every god there is, or ever was, or will be, and the whole universe, and anyone else I can possibly thank that I saw that beautiful girl on that train platform, and that I had the guts to stand up, walk over to her, tap her on the shoulder, open my mouth, and speak. 

Elämässä on ylä- ja alamäkiä, mutta vaikka saan allergiaoireita disneymäisyydestä, olen sitä mieltä että jos tarpeeksi usein jaksaa rakastaa, vaikka ei juuri sillä hetkellä siltä tuntuisi, on erittäin suuret mahdollisuudet onnistuneeseen ja positiiviseen ihmissuhteeseen.

80 tuntia

Noin 80 tuntia.

Olisi näemmä vielä kesää jäljellä.

Mitäs sitten?

Valtapelejä

Yritin kirjoittaa aiheesta, mutta mitä enemmän aihetta ja omaa historiaani pohdin päädyn miettimään sitä kuinka aika kultaa muistot. Tosin ruoste ja kulta ovat kaukaa katsottuna toisinaan kovin saman näköisiä...

Voiko edes olla täysin tasa-arvoisia suhteita? Miten se lasketaan? Lasketaanko tasa-arvoisaksi suhteeksi se jos toisella on "valta" jossain asiassa ja toisella jossain toisessa? Entä jos joissain asioissa valta vaihtelee ihmisten välillä? Mitä koko valta edes on ihmissuhteessa?

Taas niin paljon kysymyksiä ja niin vähän vastauksia. Ehkä pitäisi mennä istumaan johonkin kuppilaan iltaa ja parantamaan maailmaa keskustelemalla suurista asioista ja illan muuttuessa myöhemmäksi todeta että on ratkaissut ihmiskunnan syviä kysymyksiä. Ja seuraavana aamuna ihmetellä kuinka hölmöjä sitä pähkäili.

Tai jos ei menisikään.

Pelaamista?

Pitääkö ihmissuhteissa pelata? Ainakin aluksi?

Lähdetään nyt vaikka bloggareiden suosimista karkkikaupoista - treffipalstoista. Ilmoitukseen pitäisi pistää sopivia sanoja täkyiksi ja vältellä toisia. Jotkit asiat pitää esittää juuri tietyllä tavalla ja jotkin ovat täysin kiellettyjä.

Treffaillessa pitää muistaa kaikenmaailman sääntöjä, ei saa tehdä sitä ja tätä vaikka mieli tekisi ja toisaalta toisia asioita tulee tehdä. Joitain asioita pitää keskustellessa korostaa ja jotkut asiat taas ovat tabuja.

Tutustuuko näin ihmisiin, vai onko tämä alkusarjan peliä jota pitää osata pelata että pääsee jatkopeleihin?

Nostalgointi

Näin joulun ja loppuvuoden aikoihin on monella tapana kääntää katse menneeseen uuden alkamista odotellessa. Moni nostalgoi ja miettii kuinka ennen kaikki oli paremmin. Niitä hetkiä kun muistelee rakastaneensa ja kuinka oli rakastettu vaikka ei silloin sitä ollut tajunnut.

Ihmissuhteita jotka loppuivat, mutta näin etäisyyden päästä olivat ah niin ihania.

Minä teen päinvastoin.

Katselen ihmisiä joiden kanssa minulla on ollut suhde ja kauhistelen aidosti. Kuinka osa niistä on suoraan sanottuna rupsahtaneet ja muuttuneet ihmisiksi joita en enää edes tunnistaisi. Kuinka heillä nuorempana oli periaatteita ja tavoitteita ja kuinka ne nykyään ovat kadonneet. Joissain tapauksissa tuntuu niin hupaisalta kuinka joidenkin ihmisten kanssa joutui aikoinaan vääntämään nimenoaan näkökantojen erosta joihinkin asioihin ja jotka nyt ovat heittäneet nuo näkökannat elämästään vaikka ne silloin olivat elämää tärkeämpiä.

Lisäksi yllättävän monen jaloissa pyörii jälkikasvua. Ihan aidosti kauhistun jos olisin hankkinut jonkun heistä kanssa itse jälkikasvua. Se olisi luonnollisesti varmaan suurin asia elämässäni, mutta olisinko itse kasvanut toiseen suuntaan ja vieläkö pystyisin rakastamaan jotakuta entisistäni?

Ehkä olisin kasvanut samaan suuntaan ja olisin ihan onnellinen nyt. Toisaalta tässä todellisuudessa olen täysin tyytyväinen nykytilanteeseeni, yksin.

Silti yllätin itseni pari viikkoa sitten. Siihen ei tarvittu kuin vastaan kävelevä naisihminen. Vaikka en koe olevani ja kivenkovaan väitän etten ole pinnallinen pelkkä ohimenevä hetki sai elämäni sekaisin useammaksi päiväksi.

Mieleeni paloi tuo näky ja täysin käsittämätön tunnevyöry paloi liekkimerenä sisälläni. En edes pystynyt käsittelemään kaikkia tunteita sisälläni. Siellä roviona paloi ihastusta, hoivaviettiä ja puhdasta lihallista himoa varmaan tusinan muun tunteen kanssa.

Oliko se todellakin yksi tuntematon henkilö joka ehkä muistutti joitain muita henkilöitä joita kohtaan minulla on ollut jotain tunteita joka laukaisi patoutuneet tunteet, vai olivatko nuo kaikki tunteet käyttämättöminä patoutuneet sisälläni ja tuo hetki vain sain padot kaatumaan niiden määrän alla?

Ja nytkin piti vain todeta että olen onnellinen että en ollut onnellinen ja mieleni karkaa jonnekin tuntemattomille teille ja mietin kaipaanko silti jotain mitä en tunnusta kaipaavani.

Mikä on parisuhteessa tärkeintä

Kaikki tuntuvat tietävän mitkä asiat ovat parisuhteessa tärkeimpiä. Samaan aikaan kukaan ei tunnu tietävän mitkä asiat ovat oikeasti parisuhteessa tärkeimpiä. Teoriani mukaan tämä johtuu siitä että jokainen parisuhde on erilainen. Jotkut asiat ovat joissain parisuhteissa niin luonnollisia, että niiden tärkeyttä ei tajua niinkauan kuin asiat rullaavat ilman erityisempää keskittymistä juuri niihin asioihin. Usein jopa liika analysointi saattaa aiheuttaa säröä juuri siksi että nämä ikäänkuin näkymättömät asiat muuttuvat näkyviksi.

Silti aion nyt tökkäistä ampiaispesää ja kertoa (taas) alustavan teoriani siitä mikä on oikeasti tärkeintä parisuhteessa.

Tärkeintä on ajatella samalla aallonpituudella.

Tämä koskee niin parisuhdetta kuin muitakin ihmissuhteita. Jokainen on varmaankin huomannut kuinka joidenkin kanssa joutuu vääntämään rautalankaa ja/tai selittämään sanomisiaan tarkemmin että ne menevät vastaanottajalle ymmärrettynä.

Jos kaksi ihmistä on samalla aallonpituudella, ei aina edes tarvitse kuin aloittaa lause ja vastaanottaja jo ymmärtää mitä olet aikeissa selittää. Syntyy tupu-hupu-ilmiö jolloinka toinen voi lopettaa toisen aloittaman lauseen.

Kun tämä laajenee ajatusten tasolle, on ihmisen helppo olla, eikä energiaa huku siihen että jokainen asia pitää diskuteerata tai selvitellä muuten juurtajaksain.

Epäilen vahvasti että moni tiedostamatta etsii juuri tätä ominaisuutta vastapuoleltaan. Yleensä kuitenkin löytymisen estää asian tiedostamattomuus. Ihmiset tapaavat ympyröissä joissa heillä on jonkinlainen kuori tai rooli joka estää tämän yhteyden syntymisen. Jotta yhteys, siirtyminen samalle allonpituudelle syntyisi, vaaditaan suojien katoamista ja hienovaraista säätymistä. Joskus jopa voi käydä niin että vaikka samalle taajudelle päätyykin, se on vain väkinäisesti omasta taajuudesta luopumista ja toinen alitaajuisesti kokee jossain vaiheessa itselleen väärällä taajudella olemisen liian työlääksi.

Bonusajatuksena tarjoilen väitteen että meillä on toinen nimi sille kun tapaat henkilön joka jo valmiiksi on säätynyt samalle taajuudelle kanssasi: rakkautta ensi silmäyksellä. Se että kaikki eivät joko usko tai oikeasti koe tätä voi johtua siitä että heillä itsellään on niin kovat taajuushäiritsimet, kuoret, että kukaan ei pääsee suoraan samalle taajuudelle.

Tasa-arvoa kaikille tasapuolisesti?

Miesten ja naisten tuloeroista puhutaan aina tasaisin väliajoin. Tänään Uusi Suomi uutisoi, että tänään on "Naisten palkkapäivä", mikä tarkoittaa että ”Naiset tekevät tästä päivästä eteenpäin loppuvuoden töitä ilman palkkaa”.

Tämä keskustelu on aina kummastuttanut minua kovin monella tapaa. Esimerkiksi vuonna 2010 otsikoissa oli että koulutetuilla miehillä ja naisilla on suurimmat tuloerot. Vuosi sitten taas kerrottiin että suurimmat erot ovat lapsiperheissä.

Usein näkee väitteitä myös siitä että mitään tuloeroja ei ole olemassakaan vaan se on tilastoharhaa johtuen siitä että tilastoissa tilastoidaan kokonaisansioita ja miehet vain tekevät enemmän työtunteja.

Oli miten oli, mielestäni pitäisi olla päivänselvää että samaa työtä samalla tuottavuudella tekevien pitäisi saada siitä samaa palkkaa.

Minä en työhistoriani aikana ole kertaakaan ollut työpaikassa jossa palkka määriytyisi sukupuolen mukaan. Sen sijaan harvemmassa paikassa olisi toteutunut se että samaa työtä samalla tuottavuudella tekevät olisivat saaneet samaa palkkaa. Enemmän palkkaa yleensä on saanut se joka käyttää enemmän aikaa pomojen mielistelyyn ja oman tärkeyden korostamiseen kuin työnsä tekoon ja kehittämiseen.

Miksi tästä ei pidetä yhtä paljon meteliä kuin sukupuolten palkkatasa-arvosta?

Pieniä, mutta sekavia pohdintoja

Kun nainen näkee nuorenparin lastenvaunujen kanssa hän kokee kateutta ja katkeruutta siitä että hänellä ei ole parisuhdetta ja pientä lasta. Kun mies näkee nuorenparin lastenvaunujen kanssa hän miettii että nuokin ovat harrastaneet seksiä.

Mieleeni tuli eräänä päivänä paras kysymys mitä voi mahdolliselta kumppanilta kysyä. Päädyin siihen että se olisi; "mistä mallisi parisuhteeseen on kotoisin?"

Vääriä vastauksia ovat sellaiset jotka viittaavat saippuasarjoihin, elokuviin, kirjoihin tai epämääräisiin vieraisiin ihmisiin.

Oikea vastaus olisi jos se viittaa vaikka isovanhempiin jotka ovat olleet naimisissa nuoruudestaan ja yhä arvostavat ja rakastavat toisiaan.

Vaan kukapa edes vahingossa vastaisi tuollaiseen kysymykseen rehellisesti. Kuka edes on pohtinut asiaa omalta kohdaltaan ja rehellisesti on itselleen vastauksen avannut?

Peili vastaan valokuva

Oletteko huomanneet, tai oikeastaan uskon että olette, että kun katsoo valokuvaa itsestään, tuntuu kuin katsoisi vierasta ihmistä, itseään ei tunnista. Tai siis tunnistaa ehkäpä, mutta ei samalla tavalla kuin katsoisi peiliin. Tämä ei varmaan koske ihmisisiä, tai pitäisikö ihmisen sijasta käyttää sanaa selfie-pissis joka on tottunut näkemään itsestään valokuvia tusinan kerran päivässä.

Kysymys jolle ei ole vastausta onkin nyt siis se, että näkevätkö sinulle vieraat ihmiset sinut samalla lailla kuin sinä näet itsesi valokuvassa, mutta pärstääsi usein näkevät ihmiset samalla lailla kuin sinä näet itsesi peilistä?

Kuinka paljon tähän myös vaikuttaa se, kuinka paljon sinussa on katsovalle ihmiselle tuttuja piirteitä muista ihmisistä joita hän tuntee?`

Nimimerkki: tämä työviikko on ollut taas hivenen liian rasittava