Pieni huomautus vain että misantropia on taas viime viikkoina nostanut päätään kun seuraa uutisia ja naamakirjaa sekä siellä käytävää "keskustelua" jonkun ääliön statuspäivityksestä sekä sen herättämistä vastareaktioista.
Omana arvottomana mielipiteeenä siis selvennyksen vuoksi mainittakoon että molemmat puolet ovat ylittäneet ääliömäisyyden rajat niin rytisten ettei voittajaa ole, eikä näillänäkymin tule.
Niin, siis HIMYM kestää 208 jaksoa, eli noin 80 tuntia. Näistä join 207,9 jaksoa on vähintäinkin viihdyttäviä ja koko sarjan viimeiset 0,1 jaksoa karmaisevaa sheisseä.
Lopusta löytyy myös ihanan disneymäinen ohje onnistuneeseen ja onnelliseen parisuhteeseen:
It was at times a long, difficult road. But I'm glad it was long and difficult, because if I hadn't gone through hell to get there, the lesson might not have been as clear. You see, kids, right from the moment I met your mom, I knew... I have to love this woman as much as I can for as long as I can, and I can never stop loving her, not even for a second. I carried that lesson with me through every stupid fight we ever had, every 5:00 a.m. Christmas morning, every sleepy Sunday afternoon, through every speed bump. Every pang of jealousy or boredom or uncertainty that came our way, I carried that lesson with me. And I carried it with me when she got sick. Even then, in what can only be called the worst of times, all I could do was look at her and thank God, thank every god there is, or ever was, or will be, and the whole universe, and anyone else I can possibly thank that I saw that beautiful girl on that train platform, and that I had the guts to stand up, walk over to her, tap her on the shoulder, open my mouth, and speak.
Elämässä on ylä- ja alamäkiä, mutta vaikka saan allergiaoireita disneymäisyydestä, olen sitä mieltä että jos tarpeeksi usein jaksaa rakastaa, vaikka ei juuri sillä hetkellä siltä tuntuisi, on erittäin suuret mahdollisuudet onnistuneeseen ja positiiviseen ihmissuhteeseen.
Demokratia ei kuulemma toimi koska kansa on niin tyhmää ettei ole samaa mieltä kuin juuri minä tai sinä.
Winston Churchill: "Democracy is the worst form of government, except for all those other forms that have been tried from time to time."
Uutisista on saatu lukea että "tavallinen kansa" on taas ollut tyhmä ja kuinka vain asioihin perehtyneiden pitäisi olla päättämässä koko kansan puolesta koska heillä on ylivertainen kompetenssi päätyä parempaan lopputulokseen. Jollain tasolla olisi helppo pikaisesti olla samaa mieltä.
Kunnes suorittaa reality checkin: "Power corrupts; absolute power corrupts absolutely".
On hieman tragikoomista ajatella että "tavallista kansaa" syytetään perehtymättömyydestä kun suuri osa vaalimainonnasta oli lentolehtisiä ja ulkomainoksia jotka koostuivat ehdokkaan kuvasta ja numerosta. Joissain oli jopa puoleen logo sekä yksi tai kaksi sanaa kuvaamassa ehdokkaan ajamia asioita.
Itse katsoin jopa pari vaaliohjelmaa töllöttimessä. Niissä toistui sama kaava: ehdokkaat eivät vastanneet suoraan kysymyksiin ja jos olisivat halunneet vastata pitemmin kuin vaalitoimittaja halusi, heidän puheenvuoronsa lopetettiin kesken. Silti aikaa jäi esimerkiksi sen kertomiseen mistä toimittaja on kotoisin ja keitä muita puoli-julkkiksia on samalta seudulta.
Kaikesta päätellen noin 20% suomalaisista on tällähetkellä pakkaamassa muuttokuormaa muuttaakseen maahan koska suvaitsemattomat perussuomalaiset menestyivät vaaleissa. Koska tämä 20% ei vain kykene tätä asiaa suvaitsemaan ja ainoa johtopäätelmä on että nyt suomi eroaa EU:sta, vaihtaa eurot taalereihin ja sulkee rajat muuttuen pohjoiseksi albaniaksi. En edes keksi sanoja kuvailemaan kuinka suvaitsevaa käytöstä tämä osoittaa, kuvitelkaa tähän kaikki ne hienot kommentit siitä kuinka tyhmiä ihmiset taas olivat.
Vaalien oikeat voittajathan olivat muuten Kepulit ja Vihreät. Persut vain pitivät melkolailla tasaisen kannatuksensa samalla kun hallituspuoluleet menettivät kannatustaan.
Minun pitäisi kai olla nyt tyytyväinen kun valta vaihtuu. Mutta että kepulit... Hankala suvaita tällaista, kuinka tyhmää kansa on? Eivätkö ne muista...
Yritin kirjoittaa aiheesta, mutta mitä enemmän aihetta ja omaa historiaani pohdin päädyn miettimään sitä kuinka aika kultaa muistot. Tosin ruoste ja kulta ovat kaukaa katsottuna toisinaan kovin saman näköisiä...
Voiko edes olla täysin tasa-arvoisia suhteita? Miten se lasketaan? Lasketaanko tasa-arvoisaksi suhteeksi se jos toisella on "valta" jossain asiassa ja toisella jossain toisessa? Entä jos joissain asioissa valta vaihtelee ihmisten välillä? Mitä koko valta edes on ihmissuhteessa?
Taas niin paljon kysymyksiä ja niin vähän vastauksia. Ehkä pitäisi mennä istumaan johonkin kuppilaan iltaa ja parantamaan maailmaa keskustelemalla suurista asioista ja illan muuttuessa myöhemmäksi todeta että on ratkaissut ihmiskunnan syviä kysymyksiä. Ja seuraavana aamuna ihmetellä kuinka hölmöjä sitä pähkäili.
Joskus sitä kompastuu omaan näppäryyteensä. Ajattelin kirjoittaa postauksen aiheesta "Minä en ikinä...". Kovin pian päädyin kuitenkin siihen että en keksi yhtää asiaa mitä en voisi tehdä. En siis ainuttakaan. Koska vaikka esimerkkiin nostettaisiin joku äärimmäinen teko, lausetta voidaan jatkaa hurjemmilla asioilla.
Helppo esimerkki: "Minä en ikinä tappaisi ihmistä", Tappaisin, esimerkiksi "Minä en ikinä tappaisi ihmistä, paitsi pelastaakseni sata muuta ihmistä".
En siis kirjoita tästä aiheesta koska siitä ei mitään näppärää saa aikaiseksi. Toinen dilemma aiheessa ovat lauseet tyyliin "Minä en ikinä satuttaisi sinua ilman syytä".
Töissä samassa tiimissä on typeriä ja laiskoja ihmisiä jotka eivät edes yritä tehdä töitään kunnialla vaan kokonaan yrittävät luistaa niistä jolloinka ne valuvat muille, tai jos niitä tekevät, eivät välitä työn laadusta vaan toistavat samoja virheitä päivittäin. Hävettää olla tuollaisten ihmisten kanssa tekemisissä ja varsinkin samassa tiimissä.
Ystävät vituttavat myös. Joukko itsekkäitä ja töykeitä ihmisiä jotka niin ikään eivät omaa yhtään mitään käytöstapoja tai empatiataitoja muita kohtaan. Olisiko jollakulla vaihtareita? Voisin vaihtaa vaikka viisi tällaista yhteen täyspäiseen.
Ja ei, en ole itse parempi. En ainakaan enää. Vittuilen, vinoilen ja näsäilen noille ihmisille "päin näköä" purkaakseni otsaani kasvavaa elintä.
Töissä on hieman hankala olla tekemättä yhteistyötä tiimin sisäisesti, joten heidän kanssa on jonkinverran kommunikoitava ja yrittää tehdä töitä yhdessä. Kaverit saa aina vaihdettua, mutta sekin on pitempi prosessi, joskin siitä on kokemusta ja se on hitaasti jo tällä vuosituhannella osittain tehty kun tajusin että silloinen lähin kaveripiiri toisti kokoajan samaa kaavaa elämässään ja hieman välillä sitä ulkopuolelta katsoen oli päivänselvää että se olisi helposti viemässä elämää hyvin huonoon suuntaan.
On kai kolme keinoa päästä oravanpyörästä; tulla uskoon, parisuhdeoravanpyörä ja erakoituminen.
Vielä ihan viikkoakaan mennyt ja projektit näyttävän menevän suorastaan loistavasti.
Ensinnäkin olen skipannut turhanpäiväiset höpsähdykset ja harjoitellut vuoden 2015 deittailua siirtyen suoraan vaakamambon harjoitteluun. Olen siis suurimman osan vuodesta viettänyt vaaka-asennossa. Tipaton tammikuu on amatöörien hösäystä sekin, itse suoraan surutta olen kitannut joka päivä litrakaupalla.
Vielä joku päivä tämä vuosikausiin pahin flunssa ja kuume varmaan menee tosin ohi ja pääsen kömpimään ylöskin eikä aika mene lähinnä nukkuen ja kuumehouraillen sekä mehuja juoden, mutta mikä ei tapa, vahvistaa.
Ihmisillä on tapana kuvitella syntyvänsä joka vuosi uudelleen. Tammikuussa parannetaan tapoja ja luvataan suuria uusia suuntia.
Niinpä mietin bucket-listaa vuodelle 2015 minäkin. Tosin tämä tuli nyt niin yllättäen että en keksinyt kuin kaksi kohtaa.
Ensimmäinen liittyy tietotaitoon, hieman ammattiin ja paljon osaamiseeni. Sattuneesta syystä en nyt sitä availe sen enempää, mutta ensimmäinen päätökseni olkoon keskittyä uuden oppimiseen tuon aihepiirin tiimoilta ensi vuoden aikana ja kehittyä siinä vähintäinkin rautaiseksi osaajaksi.
Toinen kohta on vaivannut nyt mieltäni viikon tai pari kasvanemassa määrin: taitaa olla aika kokeilla näitä parisuhdehärdellejä taas. Ehkä kuitenkin varovaisesti kepillä jäätä (no pun intended). Jos vain varovaisesti tähtäisi siihen että päinvastoin kuin tänä vuonna voisi kokeilla käydä ihka aidoilla treffeillä. Siitä voisi sitten katsoa olisiko aika kypsä ja kaipaanko oikeasti koko härdelliä.
Näin joulun ja loppuvuoden aikoihin on monella tapana kääntää katse menneeseen uuden alkamista odotellessa. Moni nostalgoi ja miettii kuinka ennen kaikki oli paremmin. Niitä hetkiä kun muistelee rakastaneensa ja kuinka oli rakastettu vaikka ei silloin sitä ollut tajunnut.
Ihmissuhteita jotka loppuivat, mutta näin etäisyyden päästä olivat ah niin ihania.
Minä teen päinvastoin.
Katselen ihmisiä joiden kanssa minulla on ollut suhde ja kauhistelen aidosti. Kuinka osa niistä on suoraan sanottuna rupsahtaneet ja muuttuneet ihmisiksi joita en enää edes tunnistaisi. Kuinka heillä nuorempana oli periaatteita ja tavoitteita ja kuinka ne nykyään ovat kadonneet. Joissain tapauksissa tuntuu niin hupaisalta kuinka joidenkin ihmisten kanssa joutui aikoinaan vääntämään nimenoaan näkökantojen erosta joihinkin asioihin ja jotka nyt ovat heittäneet nuo näkökannat elämästään vaikka ne silloin olivat elämää tärkeämpiä.
Lisäksi yllättävän monen jaloissa pyörii jälkikasvua. Ihan aidosti kauhistun jos olisin hankkinut jonkun heistä kanssa itse jälkikasvua. Se olisi luonnollisesti varmaan suurin asia elämässäni, mutta olisinko itse kasvanut toiseen suuntaan ja vieläkö pystyisin rakastamaan jotakuta entisistäni?
Ehkä olisin kasvanut samaan suuntaan ja olisin ihan onnellinen nyt. Toisaalta tässä todellisuudessa olen täysin tyytyväinen nykytilanteeseeni, yksin.
Silti yllätin itseni pari viikkoa sitten. Siihen ei tarvittu kuin vastaan kävelevä naisihminen. Vaikka en koe olevani ja kivenkovaan väitän etten ole pinnallinen pelkkä ohimenevä hetki sai elämäni sekaisin useammaksi päiväksi.
Mieleeni paloi tuo näky ja täysin käsittämätön tunnevyöry paloi liekkimerenä sisälläni. En edes pystynyt käsittelemään kaikkia tunteita sisälläni. Siellä roviona paloi ihastusta, hoivaviettiä ja puhdasta lihallista himoa varmaan tusinan muun tunteen kanssa.
Oliko se todellakin yksi tuntematon henkilö joka ehkä muistutti joitain muita henkilöitä joita kohtaan minulla on ollut jotain tunteita joka laukaisi patoutuneet tunteet, vai olivatko nuo kaikki tunteet käyttämättöminä patoutuneet sisälläni ja tuo hetki vain sain padot kaatumaan niiden määrän alla?
Ja nytkin piti vain todeta että olen onnellinen että en ollut onnellinen ja mieleni karkaa jonnekin tuntemattomille teille ja mietin kaipaanko silti jotain mitä en tunnusta kaipaavani.
Naamakirjassa sain kutsun oheiseen ryhmään. En liittynyt.
Mielestäni tämä on hyvä esimerkki syistä miksi olemme kansana huonossa paikassa. Talous on retuperällä. Hyvävelikerhot ajavat omaa asiaansa kansan kustannuksella. Rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät. Suomessa on paljon huonosti voivia isoja kansan osia.
Kaikki tämä tasa-arvoisen avioliiton takia?
No ei. Vaan siksi että ihmiset sokaistuvat yksityiskohtiin. Kannatan vähintäin sataprosenttisesti samoja oikeuksia kaikille riippumatta asioista kuten seksuaalinen suuntautuminen.
Mutta.
Eduskuntavaaleissa valitaan eduskunta neljäksi vuodeksi. Samalla myös vaalien tulos määrittelee mitkä puolueet hallituksessa valtaa pitävät. Tasa-arvoisen avioliiton kysymys, vaikka tärkeä onkin, on vain yksi pieni asia lukemattomien tärkeiden asioiden joukossa.
Toivottavasti kukaan ei oikeasti ole niin tyhmä että äänestäisi yhden asian perusteella jotain ehdokasta tai puoluetta.
Ja samalla tiedostan että lauseen "toivottavasti kukaan ei oikeasti ole niin tyhmä" jälkeen aina tulee: "kyllä vain on".
Nyt on ihan pakko päivittää tuota aikaisempaa listaa.... Eli unohdetaan kaikki aikaisemmat ja korvataan ne näillä kahdella näin joulunkin lähestyessä lahjalistaa ajatellessa.
Olivia Munn
Vielä tovi sitten luulin että Olivia Munn on "se ihan hotti standardi babe leffoissa". Noh, sitten törmäsin esimerkiksi tähän youtube-kanavaan ja tähän kirjaan. On se vain kumma miten mielipide muuttui kun rupesi arvostamaan ihmisen mielipiteitä, luonnetta ja huumorintajua.
Analeigh Tipton
Ja täysin eri tarina. En tiedä henkilöstä paljoakaan. Yksikään näkemäni haastattelu tai roolisuoritus ei ole herätellyt mitään tunteita.
Mutta. Näin elokuvan Two Night Stand. Elokuva itsessään on typerää hömppää eikä siinä ole juuri mitään hyvää, paitsi Tipton. Voisikin oikeastaan sanoa että ihastuin roolihahmoon Meganiin, enkä Analeightiin. Ihan käsittämättömät kicksit jostain elokuvassa olevasta hahmosta.
Meinasin kirjoittaa tisseistä, mutta mitä pitemmälle kirjoitus eteni, sitä tyhmemmältä niistä kirjoittaminen alkoi tuntumaan. Joten pistänpä tähän vain pari linkkiä joihin ajattelin tukeutua:
Motivaation kirjoittaa aiheesta kuitenkin laukaisi(!) IltaSanomien juttu josta lainaus tässä:
"3-vuotiaan tyttäreni logiikkaa rintojen koon vaikutuksesta elämään: Meillä oli aamulla kiire töihin ja hoitoon, mutta sanoin tyttärelleni, että juon äkkiä kupin kahvia, niin lähdetään sitten. Tyttö oli hetken hiljaa ja tuumi sitten: 'Niin, aikuiset saa juoda kahvia kun niillä on niin isot tissitkin.'"
Lopuksi vain totean että tissit ovat melkein aika kiva juttu, muistaakseni.
Miksi Teräsmiehen nimi Teräsmies, tai Superman in iiingliiish eikä Just-ja-just-mies?
En nyt kyseenalaista miehuutta koska ne trikoot. Mutta oletteko huomanneet että Teräsmies pelastaa ihmisiä aina just-ja-just viimeisellä mahdollisella hetkellä eikä hetkeäkään aikaisemmin? Tai että Teräsmies jaksaa just-ja-just nostaa vaikka tuhannen kilon painon tai valtamerilaivan? Ei ihme että Teris on sinkku, voi hieman painaa kun joku naikkonen pyytää Teristä tekemään jotain ja Teris tekee sen sitten just-ja-just viimeisellä hetkellä ennenkuin naikkosen aivot räjähtävät ja sen jälkeen huohahtaa kuinka just-ja-just jaksoi viedä roskat ulos.
Niin, tällaista mä vaan täällä oon miettinyt.
Lisäksi annan erään maailman tärkeimmistä parisuhdevinkeistä: Jos seurustelukumppanisi sanoo "musta nyt vaan tuntuu siltä" puhuessaan jostain tärkeämmästä asiasta kuin jäätelön mausta, jätä se sika heti jos hän ei kykene tai halua avata miksi se nyt siltä tuntuu.
Tänään törmäsin uutiseen jossa kerrottiin: "Suomalaiset naiset suosivat naisellisempia miehiä kuin naiset muualla maailmassa, selviää kansainvälisen tutkijaryhmän tuoreesta tutkimuksesta."
Pari viikkoa sitten taas uutisoitiin jotta: "Näistä maista löytyy perinteisiä miehiä, hieman machojakin, mikä miellyttää osaa naisista." Nyt jos ohitetaan se että ensimmäinen uutinen puhuu selkeästi naisten enemmistöstä ja jälkimmäinen osasta, niin pääsee uutisoinnin tasoon joka varmaan hämmentää keskipitkässä juoksussa ja pidemmässä toivottavasti saa ihmiset "arvostamaan" näitä uutisia juuri niin paljon kuin niitä pitääkin.
Kun nainen näkee nuorenparin lastenvaunujen kanssa hän kokee kateutta ja katkeruutta siitä että hänellä ei ole parisuhdetta ja pientä lasta. Kun mies näkee nuorenparin lastenvaunujen kanssa hän miettii että nuokin ovat harrastaneet seksiä.
Mieleeni tuli eräänä päivänä paras kysymys mitä voi mahdolliselta kumppanilta kysyä. Päädyin siihen että se olisi; "mistä mallisi parisuhteeseen on kotoisin?"
Vääriä vastauksia ovat sellaiset jotka viittaavat saippuasarjoihin, elokuviin, kirjoihin tai epämääräisiin vieraisiin ihmisiin.
Oikea vastaus olisi jos se viittaa vaikka isovanhempiin jotka ovat olleet naimisissa nuoruudestaan ja yhä arvostavat ja rakastavat toisiaan.
Vaan kukapa edes vahingossa vastaisi tuollaiseen kysymykseen rehellisesti. Kuka edes on pohtinut asiaa omalta kohdaltaan ja rehellisesti on itselleen vastauksen avannut?
Tai oikeastaan kai tämä jo rupeaa kesän alkua olemaan. Ylipäätänsä kuvittelen olevani fiksu ja hyväkäytöksinen ihminen, mutta tämä aika vuodesta saa ajatukset täysin hakoteille. Havahdun välillä siihen että tuijotan jotakuta ajatukset täysin jossain muualla kuin fiksulla ja hyväkäytöksiselle ihmiselle kuuluisi. Jutellessani viehättävän naisihmisen kanssa suustani saattaa tulla jotain muka-hauskaa ja muka-intellektuallia, mutta mielessäni pörrää mielihalu kertoa että oikeastaan haluaisin... jotain aivan muuta.
Olen elämässäni siinä vaiheessa etten kaipaa mitään parisuhdetta joka aiheuttaisi elämääni "its complicated" vaiheen, taas. Vaikka tiedänkin, että parisuhteeseen heittäytyessä siinä varmasti olisi mukavia puoliakin, en jaksaisi panostaa niidenlähes vääjäämättömään monimutkaisuuteen. Olisihan se mukavaa jos olisi muodikas enemmänkin friends with benefits -tyylinen suhde, mutta epäilen että loppupeleissä ne toimivat huonosti ja kun asiat menevät monimutkaisiksi, ne liian usein käyvät rumiksi.
Niinpä ajattelin sulkea verhot ja piiloutua maailmalta kunnes taudin oireet lievittävät ja olen varma siitä etten kuulu enää riskiryhmään. Projektiksi voisi vaikka koittaa katsoa Rotten Tomatosin top 100 movies of 2013 listasta kaksikymmentä ensimmäistä. Tai ainakin ne yhdeksän joita en ole vielä nähnyt...
Hämmentyneenä mietin minne se mopo keuli omalla kohdalla kun tajusin viikon sisällä pistäneeni hieman samansuuntaiseen lähes $300, bitteihin.
Toisaalta, voinko nyt röyhennellä vihreillä arvoilla kun kulutin rahaa johonkin virtuaaliseen, enkä esimerkiksi indoneesialaisen lapsityöläisen kätösillä valmistettuun hömppään joka on tänne, toiselle puolelle maailmaa, kuljetettu ja josta voitot menevät jollekin möhömahaiselle jo valmiiksi liian rikkaalle mogulille?
Kärsin nyt epätietoisena henkilökohtaista kriisiä kun en tiedä pitäisikö facepalmata ja todeta "voi taivas, mitä sitä oikein tuli tehtyä", vai pitäisikö keittää kuppi chai-teetä ja myhistellää partaansa.
Toiset uskovat puuseppiin jotka elivät tuhansia vuosia sitten, toiset taas intiaanien kivitauluihin.
Koska olen miehinen mies, minun uskomuksiin kuuluu että Iltalehden Iltatyttö ennustaa kuinka hyvä viikko on tulossa. Mitä enemmän iltatyttö mielyttää silmää, sitä enemmän voi odottaa tulevalta viikolta.
Turha virnistellä tai paheksua siellä! Tämä on ihan yhtä validi tapa ennustaa tulevaa kuin kivitaulut tai teelehdet!
Olin melkein unohtanut yhden fetisheistäni joka on että vaaleat hiukset ja tummat kulmakarvat saavat aikaan alkukantaisen kurahduksen visuaalisen mielihyvän keskuksessa.
Olenkin nyt järkyttynyt siitä kuinka rasittava tämäkin viikko on tähän asti ollut vaikka viikon iltatyttö, Nelli, saa aikaan jonkinlaista kummaa kihelmöintiä visuaalisen mielihyvän keskuksessa.
Onko jossain kriisilinjaa jonnekka voi soittaa kohdatessaan vastoinkäymisiä perimmäisten uskomusten kanssa?
Oletteko huomanneet, tai oikeastaan uskon että olette, että kun katsoo valokuvaa itsestään, tuntuu kuin katsoisi vierasta ihmistä, itseään ei tunnista. Tai siis tunnistaa ehkäpä, mutta ei samalla tavalla kuin katsoisi peiliin. Tämä ei varmaan koske ihmisisiä, tai pitäisikö ihmisen sijasta käyttää sanaa selfie-pissis joka on tottunut näkemään itsestään valokuvia tusinan kerran päivässä.
Kysymys jolle ei ole vastausta onkin nyt siis se, että näkevätkö sinulle vieraat ihmiset sinut samalla lailla kuin sinä näet itsesi valokuvassa, mutta pärstääsi usein näkevät ihmiset samalla lailla kuin sinä näet itsesi peilistä?
Kuinka paljon tähän myös vaikuttaa se, kuinka paljon sinussa on katsovalle ihmiselle tuttuja piirteitä muista ihmisistä joita hän tuntee?`
Nimimerkki: tämä työviikko on ollut taas hivenen liian rasittava