Ihmiset väsyttävät.
Töissä samassa tiimissä on typeriä ja laiskoja ihmisiä jotka eivät edes yritä tehdä töitään kunnialla vaan kokonaan yrittävät luistaa niistä jolloinka ne valuvat muille, tai jos niitä tekevät, eivät välitä työn laadusta vaan toistavat samoja virheitä päivittäin. Hävettää olla tuollaisten ihmisten kanssa tekemisissä ja varsinkin samassa tiimissä.
Ystävät vituttavat myös. Joukko itsekkäitä ja töykeitä ihmisiä jotka niin ikään eivät omaa yhtään mitään käytöstapoja tai empatiataitoja muita kohtaan. Olisiko jollakulla vaihtareita? Voisin vaihtaa vaikka viisi tällaista yhteen täyspäiseen.
Ja ei, en ole itse parempi. En ainakaan enää. Vittuilen, vinoilen ja näsäilen noille ihmisille "päin näköä" purkaakseni otsaani kasvavaa elintä.
Töissä on hieman hankala olla tekemättä yhteistyötä tiimin sisäisesti, joten heidän kanssa on jonkinverran kommunikoitava ja yrittää tehdä töitä yhdessä. Kaverit saa aina vaihdettua, mutta sekin on pitempi prosessi, joskin siitä on kokemusta ja se on hitaasti jo tällä vuosituhannella osittain tehty kun tajusin että silloinen lähin kaveripiiri toisti kokoajan samaa kaavaa elämässään ja hieman välillä sitä ulkopuolelta katsoen oli päivänselvää että se olisi helposti viemässä elämää hyvin huonoon suuntaan.
On kai kolme keinoa päästä oravanpyörästä; tulla uskoon, parisuhdeoravanpyörä ja erakoituminen.
Taidan valita viimeisen.
Neljäs keino: tulla itsensä parhaaksi ystäväksi. XD
VastaaPoistaJoo, tiedän että kuulostaa imelältä shitiltä, mutta toimi mun kohdalla niin hyvin (ratkaisi mun kohdalla mm. kaikki tekstissä luettelemasi ongelmat muutaman muun lisäksi), että mainostan sitä vaikka tyypit välillä kiristelevätkin hampaitaan ja pyörittelevät silmiään. :P
Isla
Keino on hyvä, ja tuota pitäisi kaikkien harrastaa ihan ilman yksinäisyyttä tai ihmisiin kyllästymistä. Äiti muuten minulle ja veljelle korostikin oman itsensä kanssa parhaaksi kaveriksi pyrkimistä jo silloin, kun olimme ala-asteella. Eipä meistä kumpikaan ole ikinä varsinaisesti roikkunut missään jengissä tai muuten, ahhaa, kunnolla onnistunut parisuhteissa. Mutta mikäs siinä, kun on tarpeeksi mukavaa, muah... (Korvessa varttuminen ja vähäiset kamumahdollisuudet vaikuttivat silti varmasti enemmän kuin mamman ehkä vähän kolkot neuvot.)
PoistaHei Alkemisti, entäs muuten... hanki lemmikki? Viides keino, jokin vaikkapa hamsteri. Ihan koska sillä olisi sitten varsinaisesti juoksupyörä. Sopisi vielä sinne stadin ahtauteen, hah.
Eikö voi olla erakoitunut ja itsensä paras ystävä. En nyt oikein näe mitenkä nämä välttämättä olisivat toisiaan poissulkevia.
VastaaPoistaToki tunnen itseni liian hyvin ollakseni itselleni se paras kaveri. Itselleen on hankala antaa anteeksi asioita jotka jollekin muulle voisi helpommin antaa anteeksi.
Lemmikkieläimiä minulla on ollut pienen eläintarhan verran ja suosittelen lämpimästi niille jotka jonkinlaista yksinäisyyttä potevat. Itse en sitä tee, joten olen nyt hieman yli vuoden ollut ilman lemmikkejä. Olisin muuten ollut pitempäänkin, mutta minun tapauksessa pari viimeisintä lemmikkiä eivät tulleet taloon niin että minä olisin valinnut ottaa lemmikin vaan nuo lemmikit päättivät ottaa minut. Ja kyllä, kyse on kissasta ja koirasta.