Yleensä kuvittelen tietäväni keskivertoa enemmän siitä mitä pääni sisällä tapahtuu. Lähinnä siksi että olen pyrkinyt analysoimaan tunteitani ja ajatuksiani sen sijaan että olisin lampaan lailla mennyt sen mukaan mitä minulta odotetaan tai mitä eri medioista meille myydään. Samalla myös yritän edes välillä haastaa itseäni ja toimintatapojani kyseenalaistamalla niitä ja etsimällä syitä sille miksi jokin on niin kuin se on.
Silti jotkut asiat vain omat jotain maagista kemiaa. Eilen esimerkiksi kotiin päin ruuhka-bussissa istuessa oli olo kuin mustan aukon laidalla. Kaikki siksi että siinä vieressä istui tuntematon naisihminen joka jollain käsittämättömällä tavalla oli äärimmäisen puoleensavetävä.
Ainoa ongelma tässä oli että en oikein ole varma miksi. Samalla kun yritin pidätellä itseäni paikoillani ja sydäntäni sen verran aisoissa ettei se iske rintakehästä ulos, pohdin miksi juuri tuo naisihminen sai aikaan niin vahvan tunnereaktion. Ehkä se oli punainen tukka, kaikinpuolin miellyttävä olemus, pieni hymyn vilahdus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti