Päivän Pirkkavinkki sekä sivuaskel-ajatus.

Siis mieshän ei olisi mies jos mies ei käyttäytyisi kuin mies.

Tässä pari päivää ihmetellyt kun on vatsa ollut lievästi sekaisin. Tänään aamulla normaaliin tapaan kananmunaa paistaessani sitten tulin huomanneeksi parasta ennen päivämäärän... Eihän se ollut kuin kuukausi sitten. Onneksi olen mies, joten tämähän vain nostaa arvoani lähemmäs tavoiteltua alfa-uroksen statusta, sillä mitäs miehinen mies moisia akkojen juttuja huomaamaan.

Se Pirkka-vinkki on siis, että säilyttämällä ruokatarvikkeita kunnes ne ovat sopivasti pilaantuneet ja nauttimalla ne sitten, saa aikaan takuuvarmasti toimivan dieetin. Tässä mitään paastodiettejä tai atkinsseja tarvita!

Onhan se toki naisten mielestä vetoavaa kun miespuoleiset henkilöt käyttäytyvät alfamaisesti. Öykkäröivät ja käyttäytyvät kuin lauman despootit, sitä tuskin kukaan kieltää joka ympärilleen on katsonut. Kukaan ei tietenkään itse tunnusta tosin siihen sortuneen.

Tunnustan myös että olen saanut huonon kasvatuksen ja elämän lego-palikat olivat väärän muotoisia, tai ainakin värisiä, sillä opin itse ajattelemaan että kunhan on fiksu, arvostaa muita eikä aja aina vain omaa eruaan muiden kustannuksella, se jotenkin karmamaisesti palkittaisiin ja siellä jossain odottaa satumainen elämä.

Paskat. Se ei pidä paikkaansa. Tässä maailmassa menestyy vain kiipeämällä ylöspäin polkemalla muita alemmas.

Ja tämä tarina on valitettavasti tosi.

(Varoituksena: tämä ei vielä loppunut tähän vaan jatkan vielä tästä myöhemmin...)

Heränneitä kysymyksiä, nukkuvia vastauksia

Jos joku kehuu onneaan, on aivan hyväksyttyä jatkaa siihen kertomalla epäonnestaan.

Mutta miksi toisinpäin on suurin tökeryys; jos joku kehuu epäonneaan, ei ole ollenkaan sopivaa jatkaa siihen hehkuttelemalla onneaan.

Jos joku tuttava kertoo epäonnestaan, on siihen helppo itsekin empatisoida ja ottaa osaa. Jos joku kertoo onnestaan, on usein paljon hankalampaa empatisoida mukana.

Mistä tämä kaikki johtuu? Onko se kulturaalinen asia täällä tuhansien murheellisten laulujen maassa? Mennään mielummin mollia kuin duuria? Onko se jotenkin iskostettu pienen ihmisen pääkoppaan että epäonni on osa elämää, onni pitää ansaita?

Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia.

Nettideitit, muistutus naisille.

Ei mulla muuta tälläkertaa...

Muutama huomio Ukrainasta

Ensinnäkin minua kuvottaa suomalaisten paniikki asian suhteen. Ukraina on ollut nykymuodossaan itsenäinen parikymmentä vuotta, suomi likipitäen sata vuotta. Venäläisten määräkin näissä maissa on melkoisesti erilainen. Kovasti panikoitiin myös venäjän itämeren sotaharjoituksesta, joka oli suunniteltu ja ilmoitettu jo joskus alkuvuodesta.

Lisäksi, vaikka en missään muodossa hyväksy venäjän toimia, pidän järkyttävän typeränä mediassa pään aukomisen asiasta venäjän suuntaan. Sillä ei saavuteta mitään, päinvastoin, venäjä on suurimpia suomen kauppakumppaneita ja nämä älämölöt suoraan vahingoittavat näitä kauppasuhteita. Tottakai on paikallaan että mielipide ilmaistaan ja todetaan että suomi ja suomalaiset tuomitsevat toimet, mutta loppu provokaatio pois.

Lisäksi ihmiset tuntuvat käsittelevän tapahtumia kuin jotain televisiosarjan käänteitä. Me emme taatusti tiedä kaikkea mitä tuolla taustalla on ja tapahtuu. Ukrainassa elää ihan oikeita ihmisiä joiden elämän tämä taatusti mullistaa. Kaikkea propagandaa puolelta jos toiseltakin on turha uskoa.

Reija, Pilvi, Raili?

Kaikkeen sitä törmää, kuten Minullakin on nimi -ryhmään naamakirjassa...

"Vagina, pillu, emätin, pimppi, riemurasia, tussu, tuhero… Rakkaalla sukupuolielimellä on monta nimeä, mutta yksikään niistä ei ole erisnimi.

Miehen sukupuolielin on aikanaan saanut nimekseen Jorma. Hän on aktiivinen toimija, subjekti ja verraton seuramies. Nyt on tullut korkea aika antaa naisen sukupuolielimelle vähintään yhtä hieno nimi. Nimen päätät sinä!"

Näin kertoo sivu hän... Ja otsikossa on ensimmäiset ehdotukset.

Voi niitä tyttöraukkoja jotka omaavat tuon valituksi tulevan nimen. Itsehän omaan etunimen josta on laulu tehty, eikä niin imarteleva ollenkaan, eikä se lapsen iässä ollut ollenkaan mukavaa. Ainoa tasoittava seikka oli että kovin monesta muustakin nimestä on laulua tai sketsihahmoa väännetty.

En ehkä silti kannata yhtä yleisnimeä kaikille... ööö Reijoille. Jokainen on yksilö ja oikeutettu yksilölliseen (lempi)nimeen!