Maailmassa menestyy muiden kustannuksella itsekkäästi kiipimällä ja keräämällä maallista mammonaa ja vaikutusvaltaa. Tämä siis oli edellisen postauksen lopputulema.
Jatketaanpa nyt tästä hieman.
Onko mielekästä hakea elämänsä sisältö kilpailemalla siitä kuinka korkealle tässä puussa kapuaa? Kuka tämän puun on rakentanut ja määritellyt mikä on täkeää? No me ihmiset itse tietenkin, hieman ironisesti ne jotka ovat siellä puun korkeimmilla oksilla ja jotka sinne ylös itse havittelevat. Markkinavoimat ja viihdeteollisuus pyrkivät luomaan ja ylläpitämään tätä kaupuuta.
Samalla lailla kun materialisti kaipaa hienompaa autoa kuin naapurilla, toiset kaipaavat saipuaoopperoista ja romanttisista elokuvista mallinsa saaneita ihmissuhteita.
Jos nyt rehellisesti pysähdytään tätä miettimään, en usko että kukaan on sitä mieltä että suurin osa ihmisistä edes voi ikinä näitä saavuttaa vaikka kuinka yrittäisi.
Miksi siis juuri sinä tai minä olisimme yksi heistä? Onko meillä edes moraalista oikeutta nostaa itsemme muiden edelle, niiden joukkoon jotka näihin olisivat oikeutettuja? Enkä nyt tarkoita juuri näitä esimerkkejä vaan miksi meidän pitäisi muiden kustannuksella olla rikkaampia, emotionaalisesti tai materiaalisesti?
Voi kuulostaa hieman liian maailmaaparantavalta tai liian buddhamaisemmalta, mutta onnellisuus ei tule näiden keinotekoisten puiden kiipimisestä.
Aito onni tulee siitä että on tyytyväinen siitä mitä sinulla on jo, onnellinen siinä elämässä missä olet jo. Jos huominen tuo jotain tullessaan, se on elämää, olipa se sitten uusi ihmissuhde tai ohimenevä iloinen tapahtuma josta voit ilman pahaa omatuntoa iloita niin kauan kuin se kestää.
Kunnioita muita, älä kiipeä muiden yli ylemmäs - opi olemaan kiitollinen siitä missä olet nyt, mutta sinun ei tarvitse siihen pysähtyä, elämä kulkee eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti