Olen huomannut viimeaikoina, että jos teen mielessäni suunnitelmia tyyliin "kun pääsen tänään kotiin täältä, teen sitä ja tätä", tai "tänä viikonloppuna teen tuota ja sitä", se yleensä tarkoittaa että teen jotain aivan muuta. Sinkkuelämän vapauksia on tietenkin tehdä juuri sitä mitä sillä hetkellä tekee mieli sen sijaan että noudattaisi jotain suunnitelmia.
Sitten kun mietin taaksepäin, aikaa kun elin avoliitossa, muistan että yksi asioista jotka olivat raivostuttavimpia, oli että oli yhteisiä suunnittelmia, mutta ne muuttuivat lennossa ja kun oli jotain suunniteltu, ei kuitenkaan menty niiden suunnitelmien mukaan.
Jossain vaiheessa tiedostin, että olin alkanut tekemään oletuksia joistain asioista ja siitä miten ne menisivät ja koin ahdistusta siitä että todellisuudessa ne aina menivätkin jollain muulla tapaa. Olin varmaan liiankin usein hankala ja huonolla tuulella ennenkuin itse tiedostin tämän asian ja tietoisesti aloin välttämään tekemästä mitään oletuksia. Tämä tosin kostautui sillä, että en usein edes tehnyt mitään suunnitelmia etukäteen.
Yksi suurimmista muutoksista sinkkuuden ja "vakavan" suhteen välillä onkin juuri tämä vapaus valita lennnosta tuntuuko joku suunnitelma hyvältä ja haluaako sitä noudattaa. Jos, ja tämä on tällähetkellä iso jos, edes suunnittelisin hakeutumista parisuhteeseen, olisiko siis parempi alkaa nyt totuttelemaan siihen että noudattaa omiakin suunnitelmia ajankäytön suhteen, vaikka melko usein oikeasti tekisi mieli niistä poiketakin?
Melko teoreettinen kysymys tosin ihmiseltä joka ei lähitulevaisuudessa koe vakavan parisuhteen uhkaa ajankohtaiseksi, mutta onhan se niinkin, että salama näissä asioissa voi iskeä kirkkaaltakin taivaalta, ja silloin kannattaisi tunteiden mukana olla järkikin. Elämä kun ei ole romanttista saippuaoopperaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti